Töiden aloitusta

Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa Animal Orphanagessa joka on Nairobin kansallispuiston yhteydessä. Kävimme siellä viime vuoden joulukuussa juuri tänne tultuamme. Silloin Mikael ei vielä oikein ymmärtänyt eläimistä, mutta nyt oli jo eri meininki. Tarhassa on loukkaantuneina ja yleensä poikasena löydettyjä villieläimiä. Enimmäkseen isoja ja pieniä kissaeläimiä sekä apinoita, mutta tällä kertaa myös pieni kirahvi! Yksi apina yritti kovasti napata Mikaelin välipalabanaania, joten päätimme laittaa banaanin laukkuun kierroksen ajaksi...Isot leijonat karjuivat jostain syystä toisilleen eri puolilla tarhaa ja gebardit vain makoilivat rentoina auringossa. Oli ihan kiva katsella eläimiä, vaikkakin verkon takaa.

Syyskuussa ruotsalainen koulu järjestää henkilökunnalle edullisen reissun Masai Maraan joko omalla autolla tai yhteisellä bussikuljetuksella. Voipa olla, että lähdetään mukaan! Ajoa Maraan tulee n. 7 tuntia suuntaansa, joten ihan lähellä se ei ole. Mutta edelleen on käynnissä suuri muutto, jolloin eläimet vaeltavat Tansanian Serengetistä Kenian puolelle, vai oliko se nyt toisinpäin?

Sunnuntaina oli koululla jo porukkaa pelailemassa ja leikkimässä. Tapasin myös uusia ja vanhoja kollegoja sekä pari suomalaista adoptioperhettä. Toinen on yksinhakija ja toisen naisen mies ja vanhempi poika lähtivät juuri Suomeen pojan koulunkäynnin vuoksi. Aikamoista olla täällä yksinhakijana. Toki naiset asuvat huoneistoissa, jotka ovat compoundeissa, missä on paljon adoptioperheitä.

Mikael yllättää välillä puheillaan: Eräänä päivänä ajelimme autolla ja takapenkiltä kuului: "Isi, kiitos, että otit minut mukaan!" :) Myös anteeksi-sana on alkanut tulla tutuksi ja vielä aivan oikeaan paikkaan ja aikaan. Tänään aamulla maito lensi pitkin seiniä aika tahallaan ja siivoamisen jälkeen kuului: "Anteeksi, en enää heitä". :) Steve on nyt ottanut asiakseen opettaa Mikaelille englantia ja puuhastelee pojan kanssa pitkin päivää. Yleensä hommiin kuuluu autonpesua (Steven lempihommaa) sekä muita autojuttuja.

Pottailua

 

Pihan joulutähdet kukkivat parhaillaan kauniisti ja ovat siis ehkä nelimetrisiä. Muutenkin on hauska nähdä kuinka samat kukat kukkivat vuoden aikana useaan otteeseen. Erityisesti pidän Afrikan liljasta, jota näkee sinisenä ja valkoisena. Pojat ostivat pihaan uuden (käytetyn) ruohonleikkurin. Tämä kone, näytti kyllä jo valmiiksi siltä, että kovin montaa kertaa se ei taida tätä pihaa jaksaa leikata. Nyt poikien ongelma on ollut, että heidän muovikanisteriinsa ei myydä bensaa. Niinkuin ei meillekään silloin kuin polttoaineesta oli pula. Täytynee huomenna hakea pieni peltikanisteri, että pojat pääsevät hommiin.

 

 

 

MInun kouluni alkoi maanantaina opettajien suunnitteluviikolla. Niin, VIIKOLLA...Suomessa opettajat suunnittelevat ja kokoustavat puolitoista päivää ja hyvä tulee. Hermothan minulla on jo menneet ainaiseen jaaritteluun. Osittain on tietenkin kyse persoonallisuudestani, jonka mukaan asioiden pitäisi sujua suit sait ja nopeasti. No, kasvaapahan kärsivällisyys. Kenialaisilla ei ole kiire mihinkään ja aikaa voidaan käyttää odotteluun, miksei sitten ruotsalaiset (ja minä) voisi käyttäytyä samalla tavalla. Ärtymystä aiheuttaa myös vanhat rutiinit, mitä päiväkodilla ilmeisesti halutaan jatkaa ja jatkaa...ja minun pitäisi olla muuttamassa pedagogiikkaa lapsiystävällisemmäksi ja pehmeämmäksi. Katsotaan mitä tästä tulee. Ensi viikolla tulevat lapset ja sittenhän sen näkee, mikä on tunnelma!

 

Mikael ja Charles leikkimässä