keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Perhe kasassa

Marko tuli lauantaiaamuna kotiin raskaan yölennon jälkeen. Pojat oli tietysti heti kimpussa eikä Miukukaan malttanut lähteä leirille. Käsimatkatavaroista purkautui ruisleipää ja suklaata itselle ja kavereille mutta isompi pakaasi oli jäänyt koneiden vaihdossa Amsterdamiin. Se saatiin takaisin vasta sunnuntai-iltapäivänä.

Päivä meni vetelehtiessä, osittain väsymyksen ja osittain tylsä, sateisen ilman vuoksi. Yritimme parturiin Junctioniin, mutta Anne, joka on näppärä mzungu-hiusten leikkaaja, ei ollutkaan paikalla. No, sunnuntaina Marko sai kuitenkin hiuksensa leikattua ja seuraavina päivinä oli sitten poikien vuoro. Alexin tukanleikkuu koneella maksoi 200 ksh (1,5€) ja Miukun kuontalon siistiminen saksilla 600 ksh (5€). Marko taisi olla kallein, sillä hän kävi Karenissa portugalilaisen Elenan saksittavana. Tänään on minun vuoroni mennä Elenalle laittamaan raitoja ja tiedänkin, ettei se ole halpaa lystiä. Kampaamossa ei voi maksaa kortilla, joten täytynee käydä automaatilla ennen sinne menoa...

Oikeastaan ei ole mitään kerrottavaa. Vettä sataa ja sataa ja sataa. Jos ei sada yöllä, sataa päivällä. Teitä on poikki ja meidänkään pihasta ei pääse pois ilman kumppareita. Tämä on kai tosiaan se El Ninjo jonka on uhattu tulevan jo vuosia. Nyt se on tässä. Sähköt on vähän väliä poikki, netki pätkii, vettä tulee sisään sieltä sun täältä ja mutaa on kumpparin pohjassa pari senttiä. Mutta puutarha on kaunis ja vihreä!

Mikael on ollut viime viikot kovassa yskässä ja tässä pieni lepohetki. Kovasti haluttaisi jo osata lukea, mutta vielä pitää tyytyä kuvien katseluun.


Lyhyttukkaisia poikia.



Mikaelin nappaamia kuvia. Rajaukset ovat mielenkiintoisia...








Viikon leikkokukat. Ihania amarylliksiä, joita ei joulunaikaan meinannut löytää mistään. Ja ruusuja..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti