Rumaa ja kaunista

Vatsakipuni ovat nyt laimenneet ja päätin perua ensi viikon leikkauksen. Nyt vain tarkkaillaan miten tilanne etenee ja jos oikein kipeäksi menee niin lähden Suomeen leikkaukseen. Markon pomo Jussi tuntui olevan sitä mieltä, ettei täällä kannata alkaa leikkelemään jollei ole aivan pakko. Soittelin Suomeen yksityisille klinikoille ja sain konsultaatioapua tilanteeseen. Mitään akuuttia leikkausta ei kuulemma heidän mukaan tarvitse tehdä joten odotellaan ehkä jopa heinäkuulle, kun tullaan kesälomalle Suomeen.

Perjantaiaamuna kouluun lähtiessä oli pihalla lukuisia askareita (vartijoita) autoineen ja jopa koirien kanssa. Syykin selvisi pian: compoundin muuriin oli tehty reikä ja sen kautta sisään oli tullut 5-6 aseistettua ja muutenkin hyvin varustautunutta varasta. He olivat tsekanneet kaksi tyhjää taloa, joista vain ensimmäisestä oli viety jotain. Tämän jälkeen he murtautuivat sisään kolmanteen taloon hitsaamalla rikki kalterit...Asukkaat olivat sisällä ensimmäistä yötä ja muuttoa oli tehty pari päivää. Miehet kantoivat ulos metsään kaiken elektroniikan ja lähtivät sitten omistajan kanssa autolla tyhjentämään pankkitiliä automaatille. Omistaja oli onneksi yhteistyöhaluinen ja hänet päästettiin vapaaksi rahannoston jälkeen. Parhaillaan on käynnissä kokous, jossa mietitään millä tavalla turvallisuutta voidaan parantaa. Kävimme katsomassa muuriin tehtyä aukkoa ja aika taitavastihan se oli saatu rikki...Viime yöt täällä on partioinut vartija koiran kanssa ja sama jatkuu ilmeisesti tulevaisuudessa. Aukkoa ei ole vielä paikattu, enkä tiedä mitä sille nyt tehdään.

Meille on ensi viikolla tulossa paniikkinappulat kaulaan roikkumaan. Tämä tarkoittaa hälytyslaitetta, jota voi pitää koko ajan kaulassa ja jos tulee hätä, niin painamalla nappia menee hälytys vartijoille lähistöllä. Tätä voi myös Esther käyttää päivisin, kun hän on täällä kahdestaan Mikaelin kanssa. Muutenkin Esther pitää ovat lukossa ollessaan päivisin yksin. Yläkerrassa imuroidessa kun ei voi kuulla, jos joku tulee sisään alhaalla. Täällä on viime viikkoina pyörinyt kaikenlaista remonttimiestä sekä rakennuttajien että muiden talojen asukkaiden toimesta. Todennäköisesti tässä murrossa on kyse siitä, että joku on seurannut mihin taloihin tavaraa on roudattu ja missä asutaan. Meillä ei ole juuri mitään varastettavaa, kun tavaraa on niin vähän...telkkari ja tietokone, jotka ovat kalleimmat tavarat, ovat yläkerrassa portin takana.

Olimme jo aiemmin puhuneet talon vaihtamisesta, sillä tämä linna on meille aivan liian suuri. Nyt muutaman kuukauden asumisen jälkeen olemme huomanneet, ettemme saa täytettyä tätä tarpeeksi, jotta olo olisi kotoisa. Huonekaluja ja mattoja pitäisi ostaa niin paljon, ettei siihen ole halua eikä varaa. Irtisanoimmekin itsemme heti 1.4. ja kolmen kuukauden kuluttua sitten voimme muuttaa uuteen taloon. Olemme ajatelleet muuttaa sisemmälle Kareniin, jossa on hiljaisempaa ja muutenkin rauhallisempaa. Tältä nykyiseltä alueelta vie kaksi tietä suoraan ikäville asuinseuduille ja se ruokkii varmasti pahoissa aikeissa liikkuvien määrää. Olemme myös ajatelleet ihan yksittäistä taloa, sillä saamme kuitenkin Nokialta hälytysjärjestelmän ja vartijan jos toisenkin. Toivotaan, että löytyy joku kodikas ja mukavalla pihalla varustettu talo!

Tällaisia ikävänpuoleisia uutisia aina välillä tulee, mutta emme anna niiden pelotella meitä. Olemme saaneet hyvät ohjeet, miten käyttäytyä erinäisissä tilanteissa ja niitä pitää aina välillä mielessä kerrata. Muuten nautimme elämästämme täällä. Meillä on mukavat ja luotettavat työntekijät, jotka auttavat meitä arjessa. Olemme saaneet ystäviä molempien töiden kautta ja harrastamme kivoja asioita yhdessä. Molemmat myös viihdymme töidemme parissa, jotka tuovat erilaisia haasteita elämään. Minulle on lupailtu päiväkoti/musaopehomman jatkoa ensi syksyksi ja onkin hauskaa ajatella, kuinka ruotsinkielentaito paranee Keniassa! Mikael nauttii koulustaan ja varmaan myös siitä, ettei tarvitse pukea toppavaatteita ja paksuja tumppuja vaan saa juoksennella t-paidassa ja shortseissa. Kaikki on siis hyvin, vaikka välillä kuulette hieman ikävistäkin asioista. Täällä ne ovat valitettavasti arkipäivää samaan tapaan kuin Suomessa muun tyyppiset ikävät asiat.

 

Tähän loppuun pari Suvin Markon ottamaa kuvaa Kenian kauniista ja ihmeellisestä luonnosta. Nämä ovat aivan tästä naapurista eli Nairobin kansallispuistosta.