Watamu, Lonno Lodge

Eilen illalla lennettiin tunnin lento rannikolle Malindiin, josta sitten jatkettiin autokyydillä Watamuun. Hotelleja oli taas arvottu viikkokaupalla ja päädyimme jakamaan päivät niin, että olemme ensin Watamussa 4 yötä ja sitten Malindissa 3 yötä. Tälläkään kertaa valinnat eivät menneet ehkä ihan putkeen...

Lonno Lodge näytti kuvissa juuri yhtä ihanalta ja erikoiselta kuin mitä se todellisuudessa onkin! Italialaisen pariskunnan pitämässä paikassa on vain 8 huonetta ja tällä hetkellä täällä on meidän lisäksemme vain yksi nainen...Sesonki alkaa olla ohi ja hotelli menee kiinni meidän oleskelumme jälkeen. Saimme astetta paremman huoneen kuin olimme tilanneet ja tämä on kyllä kaunis ja hyvällä maulla sisustettu. Heti alkuun tuli kyllä ensimmäinen pettymys, huomatessamme ettei huoneessa ole ilmastointia...Viime yö oli siis hikinen ja vähäuninen, vaikkakin nukuimme ovi raollaan ja meren kohinaa kuunnellen. Vartijoina tällä alueella on muuten koiria ja paniikkinappulat kaulassa kulkevia keihäin varustettuja masaita!

 

 

 

Aamiaiseksi saimme normituotteiden lisäksi vastaleivottuja croisantteja ja sahramidonitseja. Ja italialaisten paikassa kun ollaan niin cappucinot rapsautettiin koneesta mallikkaasti. Yöllä satoi rankasti vettä ja aamukin oli hieman pilvinen, mutta niinpä se aurinko taas alkoi porottaa paahtavasti aamu-uinnin aikana. Vuoroveden vaihtelu on täälläkin todella voimakasta kuten Mombasassa. Tänään vesi alkoi laskea kymmenen maissa, jolloin lähdimme kävelyretkelle rantaa pitkin. Rutkasti aurinkovoidetta kaikille, Mikael selkäreppuun ja eikun menoksi. Vesi ei kuitenkaan paennut kovinkaan kauaksi rannasta, joten jouduimme lähestulkoon koko ajan kahlailemaan vedessä. Tällä hetkellä tuuli tulee kaakosta ja tuo mukanaan valtavasti merilevää jota rannat ovat pullollaan. Näimme matkalla paljon erikokoisia rapuja ja pieniä kaloja. Emme jaksaneet kuitenkaan tällä kertaa kävellä riutalle, jossa olisi varmasti ollut vielä enemmän nähtävää. Puolentoista tunnin kahlailun päätteksi saavuimme pienelle hiekkarannalle, josta kävelimme pääkadulle etsimään ruokapaikkaa. Sesongin taaksejäämisen huomasi tässäkin. Löysimme toki yhden paikan josta sai ruokaa, mutta eipä oikeastaan mitään mitä listalla oli. Loppujen lopuksi saimme tunnin odotuksen jälkeen vähälihaista ja sitkeää kanankoipea ranskalaisilla.

 

 

 

Iltapäivällä aloimme taas kerran miettiä hotellin vaihtoa. Tässä ei voi tilailla ruokia oman mielen mukaan ja puoli/täysihoitohinnat ovat suhteettoman kalliita. Lisäksi ilmastointi olisi ihan kiva, varsinkin Markon ja Mikaelin mielestä. Katsotaan mihin vielä päädytään.

Mikael päätti jättää päikkärit tänään väliin ja niinpä suuntasimme taas altaalle polskimaan. Uima-altaan vesi on merivettä mutta mukavan lämpöistä. Hotellin alueella on myös ihanan pehmeää harmaata hiekkaa, jonka kanssa saattoi leikkiä ja tehdä kakkuja. Onneksi tällä kertaa otettiin ämpärit ja lapiot mukaan!

Päiväunilta pinnaaminen kostautui ja viiden maissa suihkuttelun ja rasvauksen jälkeen Miuku sammui kuin tukki. Saapa nähdä saammeko hänet hereille illalliselle ja mitä tapahtuu sen jälkeen...Onko ensi yö yhtä vähäuninen kuin viimeyö?