Aamukahvilla

Kylläpä se on aina vaan jaksanutkin sataa...eilen oli sateeton päivä ja joku ennustus lupasi koko viikoksi poutaa, kunnes taas seuraavalla viikolla tulee ukkosta ja sadetta. Sateet tarkoittavat usein myös sähkökatkoksia ja sähkökatkokset taas vesikatkoksia. Meillä ei näistä ole viime aikoina onneksi ollut suurta ongelmaa. Tänään siis aamu aukesi aurinkoisena ja odotettavissa lienee kuuma päivä.

Mikael on ollut flunssainen perjantaista lähtien ja sen myötä tietysti väsynyt. Eilen hoksasimme antaa hänelle yötä vasten aiemmin saatua antihistamiinia ja se helpotti kyllä nukkumista. Väsyneenä tulee myös muksahduksia ja kolhuja ja eilen poika menikin kouluun Muumi-laastaroituna vähän sieltä sun täältä. Lähinnä laastarit kyllä olivat tuomassa parempaa mieltä, ei niinkään suojaamassa haavoja. Opettaja oli eilen hieman huolissaan, kun Mikael ei ole edistynyt koulussa. Viime keväänä hän osasi numeroita ja kirjaimia, mutta nyt nuo taidot ovat unohtuneet. Mistähän tämä johtuu, ihmetteli ope, eikö harjoitella asioita kotona. No, totta puhuen, ei harjoitella...keväällä Marko ja Miuku leikkivät leimasin-aakkosilla mutta nyt on tulleet muut puuhat sen sijaan. Jospa nuo aakkoset ja numerot painuvat päähän jossain vaiheessa! Ei taideta ottaa paineita alle 3-vuotiaan akateemisten aineiden oppimisesta, eiköhän nuo sosiaaliset taidot ole tärkeämpiä tässä vaiheessa.

Yläkerran vierashuonetta laitetaan nyt kuntoon joulukuusssa tulevia mummia ja ukkia varten. Ajattelimme, että vieraidenkin on ehkä mukavampi asustella yläkerrassa rautaoven takana eikä alhaalla rosvojen syöttinä..:) Pikkuhuoneen lattia siis hiotaan ja maalataan, seinät pestään ja huone tuuletetaan raikkaaksi. Tähän saakka huone on ollut Miken tavaroiden säilytyspaikka ja periaatteessa hänen huoneensa. Vieraiden tultua me nukumme pikkuhuoneessa ja vieraat saavat levittäytyä isoon makuuhuoneeseen.