Eilen pääsin vihdoin käymään kunnolla Kiberassa Minnan kanssa. Kibera on siis Afrikan toiseksi suurin slummialue aika lähellä koulua. Se on oikeastaan oma "pieni" kaupunkinsa erilaisine asuinalueineen. Aiemmin olen käynyt vain Kiberan laitamilla torilla tai hakemassa Charles takavarikoitua kameraa. Nyt veimme pari kassillista kuivamuonaa  (mm. 15 kg ugalijauhoa) ja muuta tarpeellista pieneen päiväkotiin, jota Minnalla on ollut tapana avustaa säännöllisesti. Hoitopaikassa on muutama hoitaja ja tällä hetkellä 70 lasta joista 15 on orpoa. Suuri osa lapsista ja hoitajista on hiv-positiivisia ja orpolapset aidsiin kuolleiden vanhempien lapsia. Hoitajat tuskin saavat palkkaa vaikka vanhemmat joutuvatkin maksamaan jotain jättäessään lapset hoitoon. Lapset ovat iältää vauvasta n. 8 vuotiaisiin. Päiväkodissa oli kolme pientä huonetta joissa lapset sitten leikkivät, syövät ja nukkuvat. Tulimme juuri ruoka-aikaan, joten vastassa oli naama ja kädet ugalissa olevia iloisia lapsia. Paikallisila lapsilla ja vauvoilla erityisesti on aina lämpimästi päällä. Vanupuku, kypärämyssy ja fleecepuku oli nytkin tavallisin varustus vaikka ulkona oli lämmintä lähemmäs 30 C.

Kiberassa on valkoisenkin suhteellisen turvallista kulkea, (isollakin autolla..) sillä siellä on käynnissä paljon erilaisia projekteja joilla autetaan paikallista väestöä. Tämä tarkoittaa, että tulijoihin ei kannata suhtautua vihamielisesti, sillä muuten projektit vähenevät. Tuonne päiväkotiin taidan viedä vieraitakin katsomaan "tavallisen" kenialaisen arkea. Täällä kun näkee niin monenasteista köyhyyttä ja toisaalta monenasteista vaurautta.

Olimme jo varanneet syyslomamatkan Lamun-saarelle, mutta nyt näyttää siltä, että joudumme perumaan lennot ja miettimään uutta matkakohdetta. Lamulla on viimeaikoina tapahtunut kaksi kidnappausta, joiden kohteena on olleet länsimaiset turistit. Somalialaiset merorosvot ja Al-shabab-järjestö ovat näiden touhujen takana. Kidnappauksen todennäköisyys tuskin on kovin suuri, mutta täällä kannattaa välttää myös pienintä väkivallan todennäköisyyttä. Euroopassa kuulemma huhutaan, että kun turistit vähenevät Lamulta, siirtyvät merirosvot etelämmäs Malindiin ja Mombasaan. No, katsotaan miten asia etenee. Ajattelin kyllä ostaa tänään lennot Mombasaan joulun alle kun mummi ja ukki tulevat kylään. Ja me mietitään nyt sitten syyslomakohdetta...vaihtoehtoina tällä hetkellä Etelä-Afrikka (Kapkaupunki), Dubai tai Sansibar...Vaikea valita! Antakaapa vinkkejä!

Nairobissa oli viime viikolla isot messut. Ilmeisesti ihan yleismessut, joiden sivuun mahtui kaikenlaista hupitoimintaa kasvomaalauksista kameliratsastukseen. Messualue sijaitsee Markon työpaikalta hieman minun koululle päin ja tämä tarkoitti, että minun koulumatkani piteni ajallisesti joka päivä valtavan liikenneruuhkan vuoksi. Pahimmat päivät olivat pe ja la jolloin normaalisti 20 min kestävään matkaan meni pahimmillaan lähes 2 tuntia. Koululaisbussit Nairobin lähistöltä jonottivat messualueelle ja tuntui että kaikki haluavat mennä messuille. Steve mollasi koko viikon messuja, kuinka ne  maksavat paljon ja kuinka kaikki messualueella maksaa. Mutta niinpä vain olivat lauantaina olleet koko perheen voimin humputtelemassa! Esther näytti kuvan kun tytöt istuivat kamelin selässä ja söivät herkkuja. Elmalle (2,5 v) oli ostettu ilmapallo ja kotiin oli ajettu taksilla!

Minä kävin lauantaina Minnan ja yhden suomalaisen adoäiti-Lauran kanssa Toi-marketilla katselemassa vaatteita. Löysin kerrankin itselleni kaksi mekkoa ja yhden t-paidan. Toinen mekoista oli kallis, 7 €, mutta muut vaatteet maksoivat vain 70 snt. Myös ihania avokadoja, ananasta ja tomaatteja tuli ostettua. Toi-marketilla pitäisi käydä säännöllisesti. Vaatetta on niin mahdottomasti ja hyväkuntoista, että siellä menee tuntikaupalla aikaa jos aikoo kaiken kiertää.