Sadetta odotellessa

Päivät ovat olleet kuumia. Mombasan viikko teki tehtävänsä ja tuntuu, että auringosta on nyt saatu kylliksemme. Silti on ihanaa, että ilma on vielä poutainen ja lämmin. Kävimme sunnuntaina porukalla kävellen Karenissa kaupalla. Pitäisi enemmänkin liikkua kävellen tai pyörällä lähialueella. Tätä aktiviteettia kuitenkin hidastaa kuumuus sekä ikävä liikenne. Mikaelinkaan kanssa ei viitsi lähteä edes tuohon Windy Ridgelle harjoittelemaan pyöräilyä, sillä autot ajavat lujaa ja tie on kapea. Lenkillä sentään käyn silloin tällöin, mutta muuten jalan liikkuminen on surullisen vähäistä. Liikunnasta saa käydä pihan satunnainen haravoiminen, veden kanto kasvimaalle tai polttopuiden sahaaminen. Ja onhan sitten onneksi ainakin 2 krt viikossa jooga.

Eilen tein taas ruisleipää. Toinen pussi luontaistuotekaupasta ostamaani ruisjauhoa oli mennyt huonoksi, mutta onneksi sen sai vaihdettua uuteen. Sunnuntaina laitoin taikinanalun porisemaan ja eilen sitten leivoin leiväksi Mikaelin kanssa. Leivät nousivat uunissa mukavasti. En tiedä olisiko jauhoissa ollut hiivaa, sillä itse en sitä lisännyt? Vai onko leivällä tapana nousta ilman hiivaakin? Viimeksi ostamassani jauhossa oli suola valmiina ja tietämättä sitä lisäsin tietysti taikinaan suolaa...Nyt laitoin suolaa taas hieman liian vähän. Paistoajassa ja -lämpötilassa on vielä opettelemista! Leivät näyttävät ulospäin hyvältä, mutta osa jäi nytkin sisältä hieman raaoiksi. Toisaalta en halua paistaa liian koviakaan leipiä, että Mikaelille maistuisi. Itse pidän enemmän kyllä kovasta leivästä, mutta sitähän saa kun nakkaa leivän paahtimeen! Hyvin meni tuore leipä ja tuoreista herneistä tehty sosekeitto päivälliseksi.

 

Tässä vielä kuva Estherin ja Steven Elma-tytöstä. Hän kävi meillä kylässä joku viikko sitten. Mikael esitteli isännän ottein leluja ja pihaa engalanniksi tietenkin. Jossain vaiheessa Miuku kysyi "onko Elma nyt minun piekkuveli?" Ei valitettavasti! ;) Suloinen tyttö kylläkin!