Loman loppua

Mikael asustaa keittiössä kaiket päivät. Joko hän auttaa Anthony-kokkia ruoanlaitossa tai on syömässä henkilökunnan ugaleita...Tässä leivotaan päivittäistä tuoretta leipäannosta.

Uima-altaalla on kivaa! Alex on mahdoton vesipeto. Istahtaa altaan reunalle ja hypää veteen. Hän on vielä sen verran pieni, että sukellusrefleksi ilmeisesti toimii, sillä poika ei vedä vettä henkeen juuri lainkaan. Saimme ystäviltä pieneksi menneet kellukkeet myös hänelle.

Pojat soittelevat hankkimiamme marimboja. Kova ääni mutta äärimmäisen epävireinen.

 

Välillä makoillaan ja polskutellaan meressä. Vuoroveden vaihtelu on kova. Iltaisin olemme Katin kanssa uskaltautuneet isoihin tyrskyihin, jotka heittelevät kuin paras Linnanmäen vempele. Aamulla taas on kävelty katselemaan merenpohjaa ja sieltä löytyviä asioita.

Taas kerran jouduimme ostamaan masailta jotain turhaketta...ihan vain säälistä. Eiköhän näitä rannekoruja jne jne ala olla kaapit täynnä. Kuten myös kikoy-kankaita, joita myös ostimme muutaman mama kikoylta...No, Steven matkaan Nairobiin lähti tänä aamuna myös iso kassillinen mangoja ja kookospähkinöitä.

 

Olemme Mikaelin kanssa olleet eilisestä saakka kuumeisia. Mikael illalla ja minä yöllä. Päätimme aamulla käväistä Ukaundan sairaalassa malariatestissä ihan vain varmuuden vuoksi, sillä emme syö malarianestolääkkeitä. Kuten arvata saattaa, oli tulos negatiivinen. Labramieskin sanoi, että malaria tarttuu vain, jos meitä pistää sääski, joka on juuri vähää aiemmin pistänyt jotain ihmistä, joka sairastaa malariaa. Täällä talolla on sen verran vähän porukkaa, että tautiin sairastumisen mahdollisuus on paljon pienempi kuin esim tavallisessa isossa hotellissa. Mutta nyt siis kärvistelen yleiskipeänä villatakki päällä. Kohta tulee jalkahoitaja, ehkä olo paranee siitä hieman.