Talo tyhjenee

Niin koitti päivä, että muuttofirma ajoi isolla autolla pihaan ja kantoi pakkausmateriaalit taloon. Kova touhu lähti käyntiin saman tien ja tavarat katosivat laatikoihin. Olimme luvanneet suomalaisille perheille konttitilaa ja muutamilta tuntui karanneen mopo käsistä...varasto oli pullollaan sekä savisia että metallisia grillejä, erilaisia metallista valmistettuja eläimiä puutarhaan (suurin oli 3m korkea kirahvi), baobab-joulupuita jne jne. Erikoisimmat vietävät oli n. 2 m korkeat ja miehen kokoiset metallista tehdyt masai-miehet. Ja rumat kuin fan...Yhteensä meiltä lähti 76 pakettia seilaamaan Mombasasta kohti Helsinkiä.

Miehillä meni pakkaamiseen koko päivä. Välillä odotettiin tuntitolkulla lisää pakkausmateriaalia ja taas pakattiin. Minä istuin terassilla ja katselin touhua. Itkuhan siinä jossain vaiheessa tuli. Naapurin Caro sattui juuri silloin piipahtamaan pihaan ja lohdutteli kuinka on itse koko aikuisikänsä muutamien vuosien välein pakannut perheensä ja kimpsunsa konttiin ja vaihtanut maata Afrikan sisällä. Heillä on nyt edessä viimeinen expat-muutto ja tällä kertaa Bangokiin pariksi vuodeksi.

Miukun kaveri Timanoi tuli meille kyläilemään ja kaveruksilla olikin vauhti päällä näin viimeisenä päivänä. Tässä vähän rasvaillaan. Ja Timanoi sanoi: "Look, I´m white as mama Mikael!"

Koti tyhjeni ja totesimme, ettei sinne voi jäädä yöksi. Onneksi ystävät olivat lähellä ja saimme yöpyä Piian ja Turkan luona. Aamulla lähtisimme sitten aikaisin rannikolle lepäilemään.

On ollut mahtavaa saada uusia ystäviä, joita sitten kaikenlisäksi tulee tapaamaan vielä Suomessakin! Paljon olemme Nairobissa viettäneet aikaa yhdessä ja pojat ovat leikkineet tai taistelleet, päivästä riippuen. Haikein mielin jätimme Ukuran perheen mutta tiedämme, että jo keväällä tapaamme Suomessa!

Gracekin ehti piipahtamaan ja saimme kynnet vielä rannikko-kuntoon ennen lomalle lähtöä.