Pojilla oli tänään viimeinen koulupäivä. Molempien ryhmät kokoontuivat yhteen ja Tabitha-opettaja kertoi tarinan karhuperheestä, joka muuttaa vuorten taakse ja löytää uusia ystäviä.
Pojat istuivat ringin keskelle, auringon päälle ja saivat pienet lahjat. Laulettiin lauluja ja leikittiin.
Olin tilannut koululle kakut ja hienothan niistä tuli. Maistuivatkin vielä oikein hyvältä! Kakkua riitti jaettavaksi kaikille päiväkodin lapsille ja opettajille. Mikael kävi jakamassa kakkua sekä omalle ryhmälleen että muille isännän elkein.
Waldorf-koulu on ollut kyllä todella mukava ja hyvä paikka pojille. Ryhmät ovat olleet todella pienet (alle 10 oppilasta ja 2 opettajaa). Steiner-pedagoginen toiminnallinen lähestymistapa on sopinut erityisesti Mikaelille. On leivottu, pilkottu hedelmiä, tiskattu, ommeltu, maalattu jne. Toisin kuin nimeltä mainitsemattomassa brittikoulussa...Opettajat ovat lämminhenkisiä, mutta varsinkin Tabitha on myös tarvittaessa hyvinkin vaativa ja tiukka. Pienten ryhmän Linda ja Elizabeth taas ovat hyvin herttaisia ja olemukseltaan lempeitä. Alexin ryhmässä ikävätkin asiat ratkaistaan laulamalla: "no fighting, let´s be friends...", "we share and play". Ja kaikki tämä lempeällä varhaiskasvattajan äänenpainolla.
Saapas nähdä miten sujahdamme sitten Suomen kasvatusputkeen. Kaipa ne käytöstavat oppii sitten itse kukin. Eli monetko kuravaatteet piti olla ja sisätossut ja nimikoidut vaatteet ja mitä vielä?
Haikeita läksiäisiä siellä. Ja kyllä kai kasvatusputkeen tottuu.
VastaaPoista