Nairobin todellisuutta

Eilen kävin siis Steven kanssa aamupäivällä Kavanguelan slummialueella ostelemassa kankaita kaikessa rauhassa, mutta kukapa olisi arvannut miten päivä vielä tulee päättymään...

Steve lähti iltapäivällä Kavanguelaan vaihtamaan ostamaamme patjaa ja lupasi samalla hakea Marthalle jotain tavaraa hänen kotoaan. Tämä matka ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Marthan kotiportilla hän tapasi Marthan äidin, joka toi mukanaan telkkarin ja muuta tavaraa. Samalla Steve huomasi tuijottavansa asetta ja hänen ympärillään oli kolme aseistettua miestä. He pakottivat Steven ja äidin kyytiin ja lähtivät ajamaan. Miehet sitoivat vankinsa Steven kengännauhoilla ja ottivat Steveltä silämälasit, puhelimen, rahat ja pankkikortin tunnuslukuineen. Ihmettelivät kovasti, kuinka näin köyhä mies ajaa noin isolla autolla ja harmittelivat kun rahaa oli niin vähän (30€ ja todella huono, vanha puhelin). Miehet ajeluttivat Steveä ja äitiä muutaman tunnin ympäriinsä, kunnes jättivät heidät jonnekin ja anastivat saman tien toisen auton. Steve ja Marthan äiti pääsivät sitten vapaiksi ja ajoivat meille.

Iltapäivällä alkoi jälleen sataa kaatamalla ja ukkonen oli kova. Meille saavuttuaan Steve ja äiti olivat märkiä ja järkyttyneitä, mutta lähtivät samantien poliisiasemalle antamaan lausuntoa tapahtuneesta. Tämän jälkeen he tulivat vielä meille puimaan asiaa yhdessä. Kävi ilmi, että miehet olivat odottaneet Steveä (tai jotain samanlaista autoa) portilla. Alue on epämääräistä slummialuetta pienine kujineen, eikä maastureita siellä kovin usein näy. Ilta meni aika ankeissa tunnelmissa ja olimme vain helpottuneita ettei asiassa ollut käynyt pahemmin. Mikaelin autonistuin oli nakattu jonnekin, mutta sekin löytyi loppujen lopuksi poliisiasemalta tänään. Myös auto oli kunnossa, pieniä naarmuja lukuunottamatta. Steve tuntui kantavan vastuuta asiasta, mutta eihän tällaisia tapauksia voi estää muutoin kuin menemättä tuollaisille alueilla.

Tänään kävimme uudestaan poliisilaitoksella ja Steve meni vielä meidän alueen poliisin kanssa Kavanguelaan selvittämään asiaa. Poliisit haastattelivat myös Marthan äitiä ja Marthaa aika tiukkaan sävyyn. Heräsi nimittäin ajatus siitä, onko äiti ollut mukana järjestämässä kaappausta...Saa nähdä selviääkö asia ja mitä teemme nyt Marthan kanssa...Olen antanut hänelle nyt vapaata loppuviikon ja mietimme asiaa. Täällä tulee valitettavasti huolehtia ensin omasta turvallisuudesta ja jos siitä on pienintäkään epäilystä, tulee mahdolliset riskitekijät poistaa läheisyydestä. Kuulostaa kovalta, mutta väkivalta ja rikollisuus  on valitettavan näkyvä osa tämän kaupungin elämää.

Autokaappaukset ovat kuulemma taas yleistyneet ja esim sade lisää rikosten määrää. Yleensähän ajamme aina auton ovet ja ikkunat lukossa, mutta tässä tapauksessa Steve oli juuri noussut autosta, kun kaappaajat iskivät. Tämän jälkeen taitaa shoppailut Kavanguelan slummialueella loppua. Tai ainakaan emme aja alueelle omalla autolla. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja nyt katsomme mitä poliisit saavat tutkinnassaan esille. Auton vaihdoimme toiseen heti tänään ihan turvallisuussyistä. Nyt Marthan kotiportilla ei tiedetä automme merkkiä eikä rekisterinumeroa.

Ostin tänään Stevelle uuden (aidon!) Nokialaisen puhelimen. Lupasimme myös maksaa uudet silmälasit kadonneiden tilalle. Steve oli tästä hyvin kiitollinen ja liikuttunutkin. Hän oli pahoillaan, kun aiheutti ongelmia eikä voi rahalla maksaa mitään takaisin, kun rahaa ei ole. Toisteli vain "God bless you, I will pray for you and your family"...