shoppailua

Eilisen ja tämän päivän shoppailut eivät olleet ihan tavanomaisia supermarket- tai ostoskeskuskiertelyjä. Löysimme Steve-kuskin avustuksella uuden puusepän ja kävimme hänen luonaan tilailemassa erinäisiä huonekaluja. Marko oli printannut kuvia aika erikoisistakin sisustusratkaisuista mm. kirjahyllyistä ja erilaisista tasoista ja näiden printtien kanssa sitten aloitimme materiaaleista ja hinnoista keskustelun. Seppä oli opiskellut samassa koulussa Steven kanssa ja niinpä Steve toimi hyvänä puhemiehenä mzungujen ja sepän välillä. Mzungujen lähtöhinnat ovat aina korkeammat kuin paikallisten ja on hyvä että mukana on joku joka tietää hintatason. Tämä puuseppä oli valmis kaikkiin kummallisimpiinkin ehdotuksiin mitä näytimme ja sanoi, että kaikki onnistuu. Myös hinnat olivat suurinpiirtein puolet ensimmäisen puuseppämme hinnoista, joten tilasimme varmaan 8 erilaista kirjahyllyä, tasoa ja vielä yhden sohvan (yhteensä 320 €). Mikaelkin sai pienikokoiset safarituolit ja pöydän omaan huoneeseensa. Ensi viikolla voidaan sitten odotella ensimmäisten tuotosten valmistumista. Toivotaan ainakin niin...Ensimmäiseltä puusepältä nimittäin olemme viimeisiä toimituksia (sohva ja Mikaelin sängynlaidat) odotelleen viimeiset kaksi viikkoa. Huomenna klo 10 olisi sitten viimeisin (viimeinen!) deadline.

Tänään ajelimme Steven kanssa myös vähän kauemmas tilaamaan Marthalle vaatekaappia. Longaista olimme jo viikonloppuna tilanneet Anna-Maijan ja Pertin kanssa yhden puusohvan ja nyt menimme saman puusepän luokse keskustelemaan kaapin teosta. Vaatekaappi osoittautuikin jostain kumman syystä kumman kalliiksi. Sohvan tyynyineen saa n. 70 €:lla mutta ovettomasta vaatekaapista joutuu maksamaan saman! Kävimme parilla sepällä ja joka paikassa oli sama hintataso, omituista.

Longai on kylä n. 20 min päässä ja koska se on Nairobin ulkopuolella ovat hinnat ylipäänsä siellä halvemmat. Kävimme ostamassa vihanneksia ja hedelmiä aikamoisen kasan ja hinta oli naurettavat 2 €. Minun pienin rahani oli 500 Ksh eli 5 € ja kellään torikauppiaista ei ollut rikkoa seteliä joten Steve joutui maksamaan nämä ostokset. Hintaesimerkkeinä voisi mainita 4 tomaattia/10 snt, valtavan suuri avokado/20 snt, 8 sipulia/20 snt, iso nippu pieniä banaaneja/60 snt.

Steve on asunut koko ikänsä Karenin alueella ja tuntee paikat ja ihmiset hyvin. Hän on aikoinaan ollut katolisen yhteisön jäsen, tarkoituksenaan opiskella papiksi. Jossain vaiheessa hän kuitenkin päätti valita perheen ja arkisen elämän, mutta on harras katolilainen ja pitää yhteyttä eri yhteisöihin. Nunna-sisaret ja munkki-veljet viljelevät yhteisöissään monenlaista myös myyntiin ja tänään haimme yhdestä paikasta sukumawikia (pinaatin sukuinen kasvi), toisesta kananmunia (25 munaa/2,5 €) ja kolmannesta kananpoikia (3,5 €/kpl). Lähiruokaa parhaimmilaan! Nyt kuivana kautena vihannesvalikoima on pienempi ja aivan kaikkea ei riitä myyntiin. Myös hunaja oli valitettavasti loppunut yhdestä yhteisöstä.

Steve on muutenkin ollut meille suuri apu, ei pelkästää kuljettaja. Itseasiassa hänen ajotaitonsa on sen verran epävarmaa ainakin parkkipaikoilla, että sen perusteella en välttämättä häntä palkkaisi...Muuten hän hoitelee asioitamme varsin sujuvasti ja on valmis monenlaisiin työtehtäviin ja milloin tahansa. Hänellä ei varsinaisesti ole työaikaa, mutta annamme yleensä viikonloput vapaiksi. Steve on myös tarkka rahan suhteen ja huolehtii että mekin saamme ostokset hyvään hintaan. Samoin hän on kova puhumaan ja järjestelee asioita meidän puolestamme monessa tilanteessa.

Martha toi tänään tavaroitaan asuntoonsa ja huomenna hän varmaan jo jää yöksi. Verhot on laitettu ja sänky pedattu. Hän oli myös ostanut muutamia astioita ja sai kotoa mukaansa pari kattilantapaista keittovälinettä. Luulen, että hän on oikein tyytyväinen päästessään omaan, uuteen kotiin. Palkka mitä hänelle maksamme on tuplat nairobilaisten peruspalkkaan nähden ja työnkuvakin aika leppoisaa. Myös oma asunto on aika hyvä etu, vaikkakin yksin asuminen on varmasti alkuun outoa.