Sattuu ja tapahtuu

Viime päivät ovat olleet tapahtumarikkaita ja tällä kertaa ihan hyvässä mielessä! Sunnuntaina vietettiin vappupiknikkiä ruotsalaisella koululla eli Marko pelasi jalkapalloa ja minä join kahvia itsetehdyn raparperipiirakan kanssa muiden äitien kanssa. Olipa kesäiset kahvittelut! Raparperia täytyy ostaa kyllä useammin ja tehdä kiisseliäkin.

Maanantaina kävimme pitkästä aikaa ulkona lounastamassa ja sen jälkeen kutsuimme itsemme kylään Impiöille, jotka juuri ja juuri olivat selvinneet lentomatkasta Suomesta. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Mikael oli innoissaan kun näki kaverit ja Tonttu-koiran ja pääsi leikkimään erilaisilla leluilla. Kahvittelimme ja kuuntelimme uutisia Suomesta kunnes tuli aika lähteä päiväunille. Mikael sai vielä Hillalta ja Einolta lainaan suuren korillisen legoja ja muita mukavia leluja, kiitos! Iltapäivällä sitten riensimme taas ruotsalaiselle koululle Valborgs-festiin. Sinne tuli väkeä satakunta ja ilta oli oikein mukava. Ohjelma alkoi auringon laskiessa ja pihalle sytytettiin  suuri kokko. Kuoro lauloi, makkarat tirisivät grillissä ja tunnelma oli leppoisa.

Ulrika ja Anders -kollegat sekä tytöt Lisa ja Majken.

Suomalaiset adoptioperheystävät Jani ja Viivi sekä lapset Venni ja Felix

Eilen alkoi sitten sekä Mikaelin että minun kouluni. Molemmissa paikoissa lapset olivat ensimmäisenä päivänä väsyneitä ja levottomia. Miukua ei oikein haluttanut olla koulussa ja hän tulikin sitten itkun kanssa kotiin. Tällaiset kuukauden lomat 3kk välein on aika turhauttavia...Minulla oli iltapäivällä  mukava bändikurssitunti neljän 9-12 v hollantilaisen pojan kanssa. Intoa ja energiaa oli riittämiin, taitoa ei vielä ihan niin paljon. Rummutettiin korvat kipeiksi ja rämpytettiin kitaraa.

Eilen loppui bensiini lähes kaikilta huoltoasemilta. Syytä tähän ei osata sanoa, mutta ilmeisesti voimakkaalla bensan hinnan nousulla on jotain tekemistä asian kanssa. Kotiinlähdön aikana Steve oli juuri Karenissa jonottamassa bensaa ja päätinkin lähteä kävelemään häntä vastaan. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut ottaa bussi tai matatu, mutta kannettavan tietsikan kanssa se vähän arvelutti. Ja olipahan kerrankin hyvä syy kävellä! Tunnin verran käveltyäni olin jo Karenin rajamailla Markon toimiston ohittaneena. Vetta sateli vähän väliä ja tienpenkat olivat mutaiset. Liukastelin varvastossuilla ja rapa roiskui säärille ja hameelle. Kumpparithan siinä olisi pitänyt olla! Vähän väliä suunnittelin hyppääväni bussiin, mutta ajattelin kuitenkin, että Steve tulee pian. Jossain vaiheessa hänen edellään oli vain 10 autoa...Yhden kerran eräs valkoinen mies pysäytti minut ja tarkisti onko kaikki kunnossa ja haluanko kyytiä. Olisi pitänyt ottaa kyyti, sillä tuon jälkeen seisoin tien laidassa vielä puoli tuntia odottamassa Steveä, joka seisoi ruuhkassa huolto-asemalla. Tuo Lenanan alue missä seisoin ei ole niitä mukavimpia alueita odotella yksin tienposkessa sateessa. Jossain vaiheessa Steve sitten saapui ja oli reppana tietysti kauhean pahoillaan kun madame oli joutunut kärsimään...:)

Kotiinpäästyämme alkoi sitten voimakas sade, jonka seurauksena huomasimme yhtäkkiä sisällä pörräämässä kymmenittäin termiittejä. Talon ulkopuolella lamppujen ympärillä niitä lenteli sadoittain ja osa ryömi ovien alta sisälle. Läiskimme termiittejä kuoliaaksi kilpaa ja Mikael huuteli "tännepäin" ja "minun koti". Ja uusia ryömi ovien alta koko ajan. Tukimme rakoset pyyhkeillä, jotta uudet eivät pääsisi enää sisään. Aamulla kaikkien ovien ulkopuolella olikin sitten hurja näky kasapäin puolikuolleita termiittejä joista osa oli pudottanut siipensä. Puolikuolleita siis, sillä auringon kuivattaessa niitä, alkoi kuhina ja osa kellahtaneista termiiteistä alkoi ryömiä eteenpäin. Nämä ovat niitä termiittejä joita paikallisilla on tapana paistaa ja syödä riisin kanssa. Meillä siis makoili ilmaista ruokaa siinä aivan tarjottimella! Proteiineja ja varmaan ihan ok makuista masala-ketsupin tai chilin kanssa!