Taas ollaan viikonlopussa, joka muuten on välillä tylsintä aikaa...viikolla tapahtuu paljon, mutta viikonloppuisin ei juuri mitään. Markolla painaa dead line töissä ja tämä ja huominen päivä menee sen vuoksi työnteossa. Tällä hetkellä hän on jakamassa jotain palkintoja Don Bosco- koululla Karenissa. Tällä koululla hän saa käydä ilmaiseksi pelaamassa jalkapalloa, eikä ilmeisesti kehdannut sen vuoksi kieltäytyä palkintojenjakokunniasta...Reissu on kyllä kestänyt jo yli kaksi tuntia, sillä aikatauluthan eivät täällä pidä juuri koskaan!

Minä olen nyt saanut uusia kipulääkkeitä ja muita lääkkeitä kystaan ja nyt vaan odotellaan josko kivut loppuu ja kysta kutistuu. Keskiviikkona kivut eivät lähteneet tavallisilla kipulääkkeillä ja itkun kanssa pääsin sitten Aga Khan sairaalaan ja sille lääkärille, jolle oli jo varannut lauantaiksi ajan. Lääkäri oli todella hyvä ja asiantunteva ja palvelu muutenkin hyvää (ja puolet kalliimpaa kuin muissa sairaaloissa). Sovittiin, että jos kivut eivät ole parin viikon kuluessa laantuneet niin varataan leikkausaika. Hyvä näin.

Työkuviotkin selkeentyivät loppuviikosta. Kävin juttelemassa rehtorin kanssa ja sovittiin, ettei minun tarvitse alkaa vastuuopeksi ja tunteja voidaan muutenkin hieman vähentää. En halua kuitenkaan kokonaan luopua työnteosta, sillä tuntuu tyhmältä vain notkua kotona ja kaupoilla. Varsinkin kun kaupoilla ei ole mitään ostettavaa. Joogaa ehdin harrastaa työn ohessakin samoin kuin toreilla käymistä jne. Toki on aika hassua pyöriä turvallisissa skandinaavisissa ympyröissä saamatta juurikaan kontaktia paikallisiin ihmisiin. Olisinhan voinut valita jotain hyväntekeväisyystyötä slummeissa jne mutta tämä nyt meni näin. Opiskeluihin täällä ei juurikaan ole mahdollisuutta, paitsi kiswahilin opintoihin. Ja niitäkin ehtii kyllä tehdä töiden ohessa jos haluaa. On myös mukava kuulua johonkin yhteisöön, vaikka se sitten olisikin ruotsalainen! :) Niin, ja koululta löytyi sauna, joten eiköhän kannata pysyä väleissä porukoiden kanssa...

Asuntoamme on pariin kertaan käynyt katsomassa suomalais-brasilialainen pariskunta jotka ovat vahvasti ottamassa talon, jos vain pääsevät muuttamaan jo kesäkuussa. Meillähän ei ole vieläkään tiedossa uutta taloa ja tuntuu aika toivottomalta että mitään erityisen ihanaa löytyisikään. Eilen kävimme katsomassa yhtä joka oli ihan ok, mutta parinkymmenen metrin päässä oli kaksi taloa, joista toinen valtava linna! Tänään on vuorossa yksi talo, joka taas oli epäilyttävän halpa. Ensi viikolla tsekataan yksi talo jossa on mahdottoman suuri piha hevostalleineen...talo itsessään olisi kalustettu, mikä on hyvä asia, mutta sijaitsee ei niin mukavalla alueella. Myytävänä olisi vaikka kuinka paljon ihania taloja, mutta vuokrattavana ei.

Sadekausi on aika ikävää aikaa. Tihkusade ja tuuli pakottavat pukemaan farkut ja fleecen päälle. Toisinaan päivä kirkastuu ja toisinaan ei. Tänään on saatu nauttia myös auringosta ja sen myötä lämmöstäkin. Pukeutuminen vain on vaikeaa kun välillä on kylmä ja välillä kuuma. Vaatteet ovat kaapissa kosteita, samoin lakanat sängyssä. Tässä alkaa ymmärtää kuumavesipullojen merkityksen! Niitä meillä ei kyllä vielä ole hankittu.