Illan tullen

Joka ilta klo 18 naapurista kuuluu iltasoitto trumpetilla soitettuna. Suurin naapurimme on siis maanpuolustuskorkeakoulu ja heidän päivänsä päättyy kauniiseen soittoon. Koirat ilmeisesti myös pitävät soitosta, sillä erityisesti Reagan ulvoo soiton mukana takaterassilla.

Charles ja David vetäytyvät omalle puolelleen pimeän tullen eli klo 19. He hakevat juomaveden meidän keittiöstä ja laittavat ruokaa avotulella. Molemmilla on oma pieni huoneensa ja iltaisin heidän olohuoneensa on palvelusväen talon etupiha. Heillä on siellä myös painonnostoteline ja muutama tuoli missä istua. Katolla on antenni, joten voi olla, että ainakin Charlesilla on jopa televisio. Heille on tarjottu mahdollisuutta laittaa takapihalle kasvimaa, jolloin ruokaa saisi ilmaiseksi omalta pihalta. Vielä ei pojat kuitenkaan ole innostuneet asiasta. Ehkä laitan sen heidän kanssaan yhdessä!

Tänään söimme päivälliseksi uusia perunoita ja mausteisia lammasmakkaroita. Olipas kesäinen maku! Olen nyt alkanut käydä Karen Provision Storessa ainaisen Nakumatin sijaan ja täältä valkoisten kenialaisten suosimasta paikasta löytyykin vähän erilaista valikoimaa. Steven mielestä kauppa on erityisen kallis, mutta itse en ole asiaa sen kummemmin ajatellut.

Koululla oli tänään hiljainen päivä kun suurin osa lukiolaisista vietti rokulipäivää eilisten yo-juhlien jälkeen. Eilinen päivä oli hauska ja tunnelma oli iloinen ja haikea niinkuin yo-juhlissa aina. Myös iltajuhla oli hyvin ruotsalainen kaikkine puheineen ja juomalauluineen! Tulin kotiin vasta lähempänä puoltayötä jolloin oli jo todella viileää! Marko-parka joutui valvomaan minua odotellessa, sillä taloon on vain yhdet avaimet ja niillä lukitaan ovet sisältäpäin...

Tässä kuvia viime päiviltä:

 

Yläkerran makuuhuone

Vielä kerran talo takapihan puolelta

Kukkia

Mikael ja Jackson

Miuku välipalalla