Tänään suuntasimme aamusta pikkubussilla Ngong Hillsille retkelle. Mukaan lähti meidän lisäksi Helene, Eric sekä Viivi ja Jani lapsineen. Viivin porukka on käyttänyt usein Nicolas-nimistä miestä safareillaan ja nytkin hän oli meillä kuskina. KWS:n toimistolta mukaan lähti kaksi aseistettua vartijaa. Nämä vartijat ovat pakollisia vuorille lähtiessä, sillä aina välillä siellä sattuu ryöstöjä ja muuta ikävää. Kävelimme kukkuloita ylös alas kauniissa ilmassa. Lapsia kannettiin liinoissa ja repuissa ja hiki valui! Näkymät sekä Nairobiin että Rift Valleyn suuntaan olivat upeat. Savannia, savannia. Ngong Hills tarkoittaa rystysiä ja kukkulat ovatkin rystymäisessä muodostelmassa, joita noustaan vuoroin ylös ja laskeudutaan alas. Monet kenialaiset huippu-urheilijat harjoittelevat kukkuloilla ja nytkin siellä näkyi muutama maratoonari, jotka kepein askelin juoksivat rinteitä. Itsellä puuskutti nousut jo kävellessä. Olikohan ohuella ilmanalalla osuutta asiaan...
Ngong Hills on meiltä n. 10 km:n päässä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun sinne ehdimme käymään. Tulevat vieraat viedään kyllä ehdottomasti katsomaan maisemia ja kuntoilemaan kukkuloille!
Eilinen päivä oli lämmin ja iltapäivällä sitten lämpö purkautuikin ukkosena ja sateena. Ukkosmyrsky oli mahtava ja salamat räiskyivät jylinän säestäessä. Vettä tuli kaatamalla useita tunteja. Sähkötkin olivat poikki 6 tuntia ja palautuivat vasta juuri nukkumaan mennessä. Jostain syystä vara-akut eivät toimineet, joten istuimme iltaa mökkimäisesti takkatulen loimussa ja kynttilöiden loisteessa. Oli siis oikein leppoisaa! Tänään oli samanlainen tukala ilma ja kotiin tultuamme alkoikin sataa ja ukkostaa. Puutarha on upean vehreä ja nurmikko kasvaa. Pitääkin ensi viikolla vielä hoitaa nurmikon leikkaus ja kasvimaan kuntoon laittaminen. Ajattelin, että laitamme siihen pojille sukumawikia ja yhteisesti pinaattia, salaattia, vihreitä papuja ja vaikka sipulia? Täytyy vielä jutella poikien kanssa heidän lisätyöstään, eli kasvimaan hoidosta...
Tässä vielä kuva Felixistä ja Mikaelista Talisman-ravintolasta, missä kävimme lounaalla kukkulakävelyn jälkeen. Pojat ovat nykyään hyviä leikkikavereita! Harmi vain, että Felix ja Venni suuntaavat Suomeen jo parin viikon kuluttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti