sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ajan kulku

Joka sunnuntai voisin aloittaa kirjoituksen samaan tapaan: miten nämä viikot voivatkin kulua niin nopeasti? Tuntuu, että Suomessa aika kului hitaammin, vaikka aktiviteetteja mahtui viikkoon paljon enemmän...Suomessa päivään kuului työntekoa, kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa, siivousta, harrastuksia, iltamenoja jne jne. Täällä taas käyn ainoastaan töissä, kaupassa ja hoidan Miukua. Illatkin menevät vauhdilla ja suunnilleen samaan rutiininomaiseen tapaan...Eikä edes ole telkkaria mitä katsella!

Tähän viikkoon on mahtunut kuitenkin kaikenlaista touhua. Mikael on ollut nuhainen ja torstaina päätimme jättää hänet kotiin parantumaan. Puolen päivän maissa sain Estheriltä hysteerisen soiton, että Mikael on kaatanut kiehuvaa vettä päälleen ja iho on lähtenyt pois. Säikähdin tietysti kauheasti ja käskin heidän ajaa sairaalaan. Itse lähdin taksilla vilkut päällä perään. Markokin hyppäsi bussiin ja ajeli sairaalaa kohti. Onneksi tapaus ei kuitenkaan ollut niin kauhea, kuin mitä Estherin puhelusta saattoi päätellä. Miuku oli kaatanut lautasellisen kiehuvaa vettää päälleen ja rintakehässä oli pienen kämmenen kokoinen alue, josta iho oli lähtenyt pois. Poika sai kipulääkettä ja antibioottia sekä palovammaan rasvaa hoidoksi. Ostimme vielä rasvalappuja suojaamaan aluetta, jotta uusi iho ei hankautuisi pois. Täällä lasten lääkkeet ovat aina pahanmakuisia siirappeja ja alkuun tuntui, että saamme taas taistella antibiootin oton kanssa. Onneksi tämä keltainen litku ei sitten ollutkaan NIIN pahaa tai sitten Mikael vain on reipastunut lääkkeen otossa ja nielaiseen mukisematta teelusikallisen "banaanin" makuista litkua kolme kertaa vuorokaudessa.

Minä olen käynyt taas tiheään inr-testeissä kun Masai Maran reissu nostatti arvoja hieman liian korkeaksi. Eilinen testi näytti sitten jo taas normaalia, joten uskaltauduin illalla syömään ihanaa, tuoretta avokadoa salaatissa! Tällä kertaa avokadot ovat olleet erityisen makoisia ja sopivan kypsiä. Niitä ilmeisesti kannattaa syödä, sillä kalaa ei tule juurikaan syötyä muussa muodossa kuin säilyketonnikalana. Ehkäpä ruokavalioon tulee taas lisää kalaa kun sitten muutaman viikon kuluttua lennämme rannikolle syyslomalle! Siellä saa hyvää ja tuoretta merenelävää.

 

 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti