Joulutunnelmia ja sairaskertomusta

Viime viikolla oli koululla Musik cafe, joka onnistui taas tosi mukavasti! Talo oli tupaten täynnä ja oppilaat päiväkodista lukiolaisiin esiintyivät todella hienosti. Minun vastuullani oli päiväkoti, sekä oppilaat 4-luokkalaisista lukiolaisiin. Konsertissa saatiin kuulla laulua ja soittoa, tietoja Keniasta sekä tanssia. Ruotsalaisissa on se mukava piirre, että kun on yhteislaulua, he myös laulavat! Ja osaavat paljon lauluja ulkoa. Lauloimme siis yhdessä useita lauluja.

Marko ja Mikael olivat flunssassa koko viime viikon ja perjantaina sitten alkoi minun kurkussani tuntua kummalta. Illalla lähdin kuitenkin Minnan kanssa kulttuuririentoihin, jonka järjestäjänä oli Suomen suurlähetystö. Tarjolla oli Kaurismäen "Mama Africa"-elokuva Miriam Makebasta sekä Jimi Tenorin konsertti. Matka Ranskan kulttuurikeskukseen Nairobin keskustaan kesti näin perjantai-iltapäivänä melkein kaksi tuntia...Elokuva pääsi alkamaan myöhässä, sillä suuri osa ihmisistä oli juuttuneena ruuhkaan. Liikenne menee aina vain pahemmaksi ja autojen määrä lisääntyy koko ajan. Auto on suuri statussymboli ja se hankitaan, vaika rahaa sen ylläpitoon ei aina olisikaan. Liikenne myös lisääntyy loppukuusta, kun ihmiset saavat palkan ja on varaa ostaa bensaa. Puolivälissä kuuta rahat on loppu ja autot seisovat pihoissa.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä sitten sattui kummia. Marko kiipesi vintille sammuttamaan päällä ollutta vesipumppua ja astui vahingossa katon tukipuiden sijaan pahvin päälle sillä seurauksella, että hän romahti katon läpi lattialle parin metrin putouksen. Olimme molemmat shokissa tapahtuneesta; Marko yllättävästä putoamisesta ja minä unenpöpperössä en edes tajunnut alkuun mitä oikein oli tapahtunut. Luulin ensin, että joku oli tunkeutunut sisään ja hyökännyt hänen kimppuunsa...

Marko pystyi liikuttamaan kaikkia raajoja, varpaita jne, joten sain autettua hänet sängylle. Sitten aloin soittamaan apua: Charles-puutarhanhoitajasta ei ollut apua, sillä hän oli kotonaan Kiberassa. Karenin sairaalassa ei ollutkaan ambulanssia vaan olisi pitänyt tilata yksityinen ambulanssi. Lopulta tilasin taksin, joka tuli nopeasti ja soitin askareille, että tulevat auttamaan Markon alas rappusia ja taksiin. Mikael nukkui koko tämän häslingin ajan parin metrin päässä tajuamatta mistään mitään. Laitoimme Markon taksiin ja jäin odottelemaan puhelinsoittoa. Parin tunnin kuluttua Marko soittikin, että röntgenkuvia oli otettu ja kipulääkitys alettu. Suurin shokki oli tullut putoamisen aiheuttamasta tärähdyksestä, joka oli myös jumittanut lihakset.

Seitsemän jälkeen aamulla olimme jo Mikaelin kanssa sitten matkalla sairaalaan. Marko oli hyvävointinen ja sai suoneen kipulääkettä ja relaksantteja. Myöhemmin selvisi, että selkärangan tienoilla on pari murtumaa ja tänään selvisi, että ne eivät ole pahanlaatuisia. Nyt ilmeisesti vielä odotetaan ortopedia ja toivotaan, että huomenna saisimme Markon kotiin. Voi olla hyvä käydä vielä Aga Khanin sairaalassa hakemassa toinen mielipide magneettikuvista ja lähettää kuvat myös Suomeen konsultointia varten.

Aikamoinen juttu, josta toisaalta löytyy koomisia piirteitä, mutta joka enimmäkseen tietysti aiheuttaa huolta ja murhetta. Mutta nyt näyttää jo paremmalta! Katossa vain on ikävä reikä, joka muistuttaa tilanteesta. Mikaelia reikä jotenkin ahdistaa ja hän puhuu asiasta paljon. Myös äsken nukkumaan mennessä hän vielä mainitsi kuinka ei tykkää reiästä.

Olemme Mikaelin kanssa käyneet sairaalassa useita kertoja päivässä mutta ehtineet eilen myös Skandinaavisille joulumessuille, mistä tarttui mukaan ihania herkkuja (ruisleipää, glögiä, karjalanpiirakoita, karkkia..). Tänään taas kävin MInnan kanssa vielä yksillä joulumessuilla, josta myös ostelin lompakon tyhjäksi. Iltapäivällä vielä fiilistelimme Miukun kanssa norjalaisen kirkon adventtikirkossa. Hieman oli tylsä kirkko, eikä laulettu edes Hoosiannaa...Mutta onneksi on netin Jouluradio, joka aloitti taas viime yönä toimintansa!