Hidas viikko

Tämä viikko on jostain syystä kulunut hitaasti. Nyt ollaan kyllä jo perjantiaamussa ja viikkoon on mahtunut monenlaista mukavaakin.

Heräilin tuossa viikonloppuna muutamana yönä Lucia-ahdistukseen. Maanantaina meillä sitten oli kunnolliset, oikeat harjoitukset ja sen jälkeen ei enää olekaan tarvinnut heräillä ahdistukseen. Ryhmä ei ole suuren suuri, mutta hyviä laulajia ja useita solisteja. Poikiakin pari kappaletta. Heti saatiin kolmiäänistä laulua aikaiseksi ja kaikki biisit kasaan! Ensi viikolla sitten jatketaan reenejä. Ensin pitää alta hoitaa kuitenkin pois myös Musikcafé joka on siis ensi torstaina.

Tiistaina käväisimme lastenkodilla punnituksessa. Taas kerran yhtä tyhjän kanssa. Puntari näyttää mitä tahansa ja samat paperit täytetään. Tällä kertaa vauvojen puolella oli taas aivan täyttä. Todella pieniä vauvoja siellä makaili sängyissä ja sittereissä syötettävinä. New Life Homehan on hyvätasoinen lastenkotiketju, joka saa avustuksia ympäri maailmaa. Nytkin siellä pyöri  vapaaehtoisia pilvin pimein. Hyvä niin. Ajattelimme viedä avustuspaketteja tässä Karenissa sijaitseviin muutamaan lastenkotiin. Kiitos siis teille, jotka olette antaneet rahaa erilaisiin avustuskohteisiin!! Lastenkodeissa tarvitaan saippuaa, pesuaineita, ruokaa, vaatteita jne jne. Karenissakin on useita lastenkoteja, mutta Steven avustuksella taidamme valita tässä lähellä olevan hiv+-lapsille tarkoitetun lastenkodin ja Hardyssa olevan suuren lastenkodin.

Käväisimme Ruotsalaisella koululla leikkimässä ja minä pidin pari oppituntia. Pojat olivat mukana 1,5-3 v ryhmän musatuokiossa ja hienosti meni. Alexkin seuraili hommaa reilu puoli tuntia samalla kun minä pidin tuntia.

Keskiviikkona viedään roskapussit tien varteen ja siitä sitten auto hakee ne jossain vaiheessa. Aina siellä on joku kaivelemassa pusseja ja niin oli nytkin kun Alexin kanssa kärryttelimme Karenista kotiin. Ystävällisesti tervehdimme ja samalla päätin antaa miehelle yhden askarileivän pussistani. Päätin myös, että alamme lajittelemaan jätettämme ainakin bio- (kaikkihan menee kanoille!), poltettaviin (pihassa on roskien polttopaikka) ja muihin jätteisiin. Tulee roskamiehillekin siistimpiä pusseja tonkia! Ai niin, vaipat taidetaan laittaa vielä ihan omaan pussiin; haisevat niin pahoille nuo pikkupoikien kakkavaipat...;)

Yhtenä päivänä kärryttelimme illansuussa Pietan perheen luo tapaamaan ompelijaa. Matkaa on n. 1-2 km mutta kivaa, hiljaisenpuoleista asfalttitietä. Mikael kyyditettiin nyt ensimmäistä kertaa sisaruslaudan päällä ja hyvin jaksoi seistä mennen tullen. Sadekuuro yllätti meidät mennessä, mutta emme kastuneet pahemmin. Aiemmin päivällä satoi aivan valtavalla paineella ainakin puolisen tuntia! Siitä ilmeisesti seurasi se, että tänä aamuna huomasimme pihassa valtavan kolon jonka reuna murtuisi hetkenä minä hyvänsä. Ilmeisesti maan alla on ollut aikoinaan vessa, joten kuoppa saattaa olla hyvinkin syvä. Nyt kuoppa aidataan ja yritetään saada siihen jo tämän päivän aikana soraa ja kiviä täytteeksi. Kaikenlaista saa sade aikaan!

 

Tällainen kuoppa syntyi pihaan. Syvyys ei tietystikään tässä näy, mutta maanalainen tyhjä alue oli n. 2m syvä ja kun betoni päältä hakattiin rikki, oli leveys 3 x 3 m. Tämä  on siis talon vanha jätevesisäiliö.

 

Charles hakkaa betonia rikki, jotta kuoppa saadaan täytettyä.

 

Iltapäivällä iso kuorma-auto tuli sitten pihaan ja mylläsi tietysti painavan kuormansa kanssa märkää ja pehmeää maata. Olin tse juuri kriittisillä minuuteilla hakemassa Miukua ja Samraa koulusta, mutta pääsimme sitten jälkimaininkeihin. Tässä Miuku ja kaverinsa Samra levittävät multaa tielle. Portin lähellä on nimittäin ollut isoja lätäköitä ja maa on sateen jäljiltä kulunut.

 

Unohdin laittaa kuvia viime viikon ruokaperjantaista. Tässä siis Estherin herkkuruokia ja karjalanpiirakoiden pulikoimista. Toki pulikkaa ei ollut, mutta kenialainen chapati-kaulin ajoi asiansa.

 

Esther täyttää samosoja.