Eilen kilauttelimme kuohuviiniä uuden suomalaisen eli 2v 3kk vanhan Paul Söderlundin kunniaksi! Kati ajeli aikaisin aamulla oikeuteen ja niinhän siellä sitten kerrankin kaikki meni odotusten mukaan ja tuomari vahvisti vihdoinkin adoption. Nyt sitten odotellaan vain papereita oikeudesta, jotta voivat hakea passia. Suomalainen henkilötunnus tulee hetkenä minä hyvänsä netin kautta.
Tämä viimeinenkään oikeudenkäynti ei ollut niin yksinkertainen juttu...yleensä lakimies ilmoittaa paria päivää aiemmin, milloin oikeuteen tulee saapua. Myös nettiin tulee edellisenä iltana, eli torstaina, lista käsiteltävistä tapauksista. Adoptiotapauksissa ilmoitetaan tapausnumero ja lapsen alkuperäisten nimien alkukirjaimet. Katin aviomies Markus oli torstaina katsellut netistä listoja ja huomannut yllätyksekseen heidän tapausnumeronsa talousoikeuden listoilla...Katin soittaessa lakimiehelle, ei tällä ollut asiasta mitään tietoa. Ilman Markuksen omatoimisuutta olisi homma ilmeisesti kesken edelleenkin! Aikamoista omatoimisuutta tässä näköjään pitää harrastaa, että asiat etenevät. No, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Viimeinen vuorokausi oli muutenkin mukava. Kävimme taas kerran Katin kanssa Eric Wainainan keikalla. Tällä kertaa tällä puolella kaupunkia, eli Langatassa. Vettä tuli taas kaatamalla koko illan ja vielä yölläkin kun palasimme kotiin. Keikka oli erityisen hyvä, johtuiko paikasta vai äänentoistosta. Aiemmin miksaaja on saanut tupeksittua äänentoiston kanssa ihmeen paljon, mutta nyt äänet olivat kohdillaan. Laitoin pitkästä aikaa korviini hienot, muotin mukaan valetut korvatulppani ja sekin ehkä vaikutti siihen, että soundit toimivat. Baariin mennessämme siellä soi nimittäin levymusa järjettömän kovalla emmekä Katin kanssa pystyneet juttelemaan keikkaa odotellessamme juuri ollenkaan. Näpräilimme molemmat puhelimiamme ja välillä huusimme jotain toistemme korviin. Ja taas teimme jonkun virheen olutta tilatessamme; "Tusker Malt, please" - ja pöytään tulee molemmille 2 olutpulloa...viimeksi kävi sama homma...pitää siis muistaa sanoa; "ONE...., please".
Keikan jälkeen kävimme kiittelemässä Ericiä keikasta, olemmehan vanhoja tuttuja. ;) Kenialaiseen tapaan vaihdettiin kolmet hikiset poskisuudelmat ja Eric jutteli mukavia. Katsotaan ehtiikö Kati vielä yhdelle keikalle! Luulen, että bändin tiheä keikkailu tällä hetkellä liittyy myös tuleviin presidentinvaaleihin. Ericin laulut ovat enimmäkseen hyvinkin kantaaottavia, erityisesti heimojen väliseen segregaatioon ja kenialaisten poliittisten päättäjien omavaltaiseen vallankäyttöön liittyviä. Myös korruptio ja muut epäkohdat ovat sekä laulujen, että välispiikkien aiheina. "Kitu kidogo" (jotain pientä) -laulussa puhutaan siitä, kuinka esim poliisi pysäyttää autoja mielivaltaisesti ja pyytää "teetä" (chai) tarkoittaessaan pientä rahaa. Laulussa heidät toivotetaan tervemenneiksi Limuruun, joka on Kenian suurin teen kasvatusalue. Toinen laulu "Fancy car" taas kertoo kuinka poliitikot käyttävät veronmaksajien rahoja lounaisiin, autoihin jne, mutta eivät itse maksa lainkaan veroja. Tästähän uutisoitiin Suomenkin lehdissä. Edelliset vaalit jakoivat kansaa erityisen paljon ja tuleviin vaaliehin valmistaudutaankin yrittämällä yhdistää kansan rivejä ja ajatella kaikkien yli 40n heimon yhteistä Keniaa. Toivotaan parasta!
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.543807965634360.138059.190888324259661&type=1
Tänään saamme vieraiksi suomalaisia adoptioperheitä sekä Charlesin pikkutyttönsä kanssa! Siitä sitten suraavassa postauksessa.
Kiitti ku ootte jakaneet meidän tarinamme käänteitä! Ihanaa, että nyt helpottaa eikä teidänkään tartte kattellaa parkumista, ainakaan aikuisosastolta. :)
VastaaPoista