Tunti vai vuorokausi?

Viime päivinä sitä on taas ihmetelty ja ärsyynnytty kulttuurien välisistä aikakäsityseroista...Jo oikeudessa ihmetyttää ihmisten kerääminen penkittömään käytävään aamuyhdeksäksi, kun viimeinen asiakas tullaan kuitenkin käsittelemään vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Steven ja Estherin kanssa on myös pähkäilty aikakäsitystä ja niiden eroja. Tai itseksemme on pähkäilty ja ihmetelty, miten samoista asioista pitää sanoa niin usein. Eli kun sovitaan joku aika mennä tai tulla niin oletusarvo on, että siihen aikaan tullaan. Niinhän sitä luulisi. Stevellä on myös hankaluuksia arvioida kuinka kauan hänellä menee jonkun asian suorittamiseen jne. Soittaessani hänelle koululta ja ilmoittaessani, että olen valmis lähtemään hän saattaa sanoa " I´m just on my way there". Silloinhan sitä kuvittelee, että hän on lähettyvillä. Niinhän sitä luulisi...usein hän on ollut meillä kotona tai hakemassa maitoa vielä kauempana.

Tänään on väkeä näkynyt kävelemässä tien varsilla tavallista enemmän. Matatut ja bussit osoittavat lakkoilemalla mieltään uutta tieliikennelakia vastaan. Laki on todella tiukka ja rangaistukset ovat kovat. Mopomiehillä ja kyyditettävillä pitää olla kypärä ja heijastinliivit, ylinopeutta ei saa ajaa, pientareelta ei saa ohitella mielin määrin, humalapäissään ei saa ajaa jne jne. Että ihan normaalilta lailta kuulostaa, vai mitä? Matatut olivat tukkineet teitä pitkin kaupunkia eikä poliiseja näkynyt tänään missään. Yleinen usko on, että poliisi ja matatukuskit toimivat jonkinlaisessa symbioosisssa; matatukuskit törttöilevät ja poliisi pysäyttää heitä. Sitten vähän jutellaan ja "kitu kidogo" eli lahjukset liikkuvat. Nyt kun ei matatuja ollut liikenteessä, ei poliisitkaan vaivautuneet paikalle kun ei raha liikkunut.

Tekaisin aamulla pari pitsaa sekä itselle, että Miukun koululle huomiseksi. Huomenna nimittäin on viimeinen koulupäivä tälle vuodelle ja joulujuhlan aika. Miukun luokka tanssii Boney M-bändin "Hooray, hooray, holiday"- biisin tahtiin ja kuten olen maininnut, sitä biisiä on tässä talossa kuunneltu aika paljon...Me Markonkin kanssa pääsemme nyt sitten konserttiin, sillä lakinaisemme soitti juuri ja ilmoitti, ettei meitä ole huomisella listalla. Mitä se sitten tarkoittaa, selviää huomenna. Joko saamme judgementin ilman oikeudessa oloa, tai sitten se siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Semmoista mielivaltaista toimintaa.

Hieman vakavammasta mielivaltaisesta toiminnasta oli kyse, kun poliisit (useampi kappale, pyssyjen kanssa) pysäytti suomalaisen adoptioperheeen Mombasan lentokentällä ja alkoi kysellä lasten alkuperää. Perheessä on Etelä-Afrikasta adoptoitu 3v poika ja nyt Alexin ikäinen kenialainen poika. Poliisi alkoi kovaan ääneen kysellä, miltä kadulta lapset on poimittu, eikä uskonut edes Anton-pojan suomalaisen passin todenmukaisuutta. Perhe yritti vakuutella lasten laillisuutta ja soitti sitten hädissään adoptiotoimistoomme Nairobiin. No, asia selvisi, mutta hieman epämukava olo oli ollut.

 

Mikael haluaisi tällä hetkellä kovasti leikkiä Alexin kanssa ja ottaa hänet mukaan kaikenlaisiin hommiin. Alex-riepu taas ei oikein vielä osaa leikkiä yhdessä eikä myöskään jaksa keskittyä pitempiä aikoja leikkihommiin. Silti on suloista katsella Mikaelin antautumista isoveljen rooliin. Hän sanoo usein nykyään kuinka Alex on hänen pikkuveljensä ja hän haluaa leikkiä Alexin kanssa kovasti.

 

Tässä väsynyt pieni nukahti selkääni Mombasan kalastusreissun jälkeen ja jatkoi sitten unia ravintolan tuolilla.