Täällä sitä taas ollaan, kotona! Matka Suomeen oli mukava mutta aika hektinen. Muutenkin jäi tunne, että elämä Euroopassa on kovinkin hektistä, kiireistä ja touhukasta. Niin kai se onkin tähän eloon verrattuna. Ihmiset tekevät töitä ja kuluttavat aikaa työmatkaan, iltaisin juostaan harrastuksissa,( omissa tai lasten)ja sitten on vielä kaikki kotityöt, telkkari ja sosiaaliset suhteet mitä pitäisi hoitaa. Täällä me elämme pienessä kuplassa, missä mikään ei häiritse hiljaista ja hidasta arkeamme. Tässä muutamia talvisia kuvia Suomen-reissulta! Eilen muuten katsoin telkkaria täällä pitkästä, pitkästä aikaa. Sillä hetkellä tarjolla oli joko kristillinen perheohjelma, afrikkalainen saippuasarja ja swahilinkieliset uutiset. Valitsin jälkimmäisen, sillä vaalit ja niihin liittyvät jutut kiinnostavat tällä hetkellä ehkä enemmän kuin mikään muu. Lentokone oli palatessamme lähes tyhjä, johtuen juuri vaaleista. Kukaan ei uskalla tulla maahan, päinvastoin varsinkin expatit lähtevät sankoin joukoin muualle vaaleja pakoon. Meitä tännejääviä on kuitenkin paljon, emmekä ole tulevasta erityisen huolissamme. Hieman kuitenkin. Tällä hetkellä tilanne kahden tärkeimmän ehdokkaan Raila (luo-heimoa) sekä Uhuru (kikuju-heimoa) välillä on hyvin tiukka ja mahdollinen niukka voitto suuntaan tai toiseen voi aiheuttaa väkivallan purkauksia. Eilisistä uutisista ymmärsin sen verran, että muutamilta luo-heimon alueilta (Mathare-slummi Nairobissa, Kisumu ja Mombasa) oli löytynyt aseita ja väkijoukot olivat ilmoittaneet olevansa valmiita taisteluun. Eli jos Uhuru voittaa niin luo-heimolaiset ja muu porukka todennäköisesti hermostuu ja alkaa taisteluun. Toisaalta jos Raila voittaa niukasti niin tappelua voi syntyä vain yleisestä innostuksesta ja kiihtymyksestä...Toivotaan silti itsekkäästi, että heimot taistelisivat slummialueilla ja vielä kaukana Nairobista. Kirjoitan nyt Bloggerin omalla ohjelmalla, ja näyttää siltä että kuvat eivät lataudu. Täytyy ladata tälle uudelle tietsikalle sama kirjoitusohjelma, mikä aiemmallakin oli. Silloin on siis helpompaa siirtää kuvia jne... Pojat sairastelivat jo Suomessa ja Mikaelilla nousi sitten lähtöä edeltävänä yönä kova kuume. Onneksi kentän apteekki aukesi jo ennen seitsemää ja saimme paracetamolia mukaan. Poika nukkuikin sitten melkein koko lentomatkan. Alexin kanssa taas oli pientä häikkää Suomen päässä kentällä...meillä muilla kun on Kenian-resident status, eli emme tarvitse viisumia, mutta Alexilla ei ole muuta kuin Suomen passi. Meillä ei myöskään ollut paluu-lippua Suomeen seuraavan kolmen kuukauden sisään minkä viisumi on voimassa. Tämä tarkoitti sitä, ettei Alexia meinattu päästää ensin pois maasta. Huh huh, hikeä alkoi pukata ja kurkkua kuivata tässä vaiheessa. Onneksi muutaman puhelinsoiton jälkeen (mm. Amsterdamiin) asia selkisi ja poika pääsi matkaan.