Kiirettä pukkaa

Niin on taas ollut kiirettä, ettei ehdi blogia pitää eikä tehdä muutakaan järjellistä toimintaa. Viime viikko meni pakkaillessa ja torstaina rykäistiin muutto uuteen taloon Dagoretti Roadille. Hyvinhän se muutto meni; Marko hoiti isompia hommia kuten pomotteli miehiä sähkötöihin ja muihin korjaushommiin, minä pakkasin ja järjestelin tavaroita ja muu väki kantoi kamat autoon ja uuteen taloon. Torstai-iltana oli jo keittiö kunnossa, kiitos Estherin, ja minä oli purkanut suurimman osan laatikoista. Nyt on jäljellä vielä kirjalaatikot ja kirjoituspöytätavarat, sillä niille ei ole vielä paikkaa. Odotamme Miken päätöstä siitä aikooko hän myydä kirjahyllyn ja lipaston meille vai ei...vai siis lähdemmekö ostamaan ko. tavaroita kadun varrelta.

Eilen ostimme alakerran betonilattioille lähes kymmenen räsymattoa lämmittämään jalkoja. Betoni hohkaa kylmää ja alakerrassa ei juuri kävele ilman villasukkia tai huopatossuja. Nuo matot maksoivat yhteensä n. 50 € ja niillä pääsee hyvin alkuun. Lisäksi talo kaipaa vielä lampunvarjostimia ja alakertaan verhot. Pikkuhiljaa alkaa näyttää kuitenkin jo kodilta.

Perjantaina juhlimme juhannusta pohjoismaisin voimin. Piia, Turkka ja Ahti sekä kouluyhdistyksen Kati edustivat Suomea ja Johan ja Blanca Ruotsia. Mukavaa oli; sauna lämpesi pitkin iltaa, grilli oli kuuma ja kuohuviini kylmää. Lapset leikkivät sopuisasti yhdeksään saakka ja me aikuiset valvoimme jopa yhteentoista! :) Kuu loisti kirkkaalta taivaalta ja ilma oli yhtä raikas kuin Lapissa konsanaan, 15 C. Täällä on tällä hetkellä todella viileää ja päivisinkään lämpötila ei nouse yli 20 asteen. Ostin jopa kuumavesipullot lämmittämään kosteita ja kylmiä sänkyjä. Ne kyllä lämmittävät ihanasti.

Mikael on aloittanut puheterapian hollantilaisen terapeutin kanssa. Ensimmäinen kerta meni mukavasti. Terapeutti totesi puuttuvat kirjaimet ja määräsi vielä kuulotestiinkin, jonka tulos oli normaali. Hän myös totesi, ettei tässä suurta huolta; poika jaksaa keskittyä harjoituksiin ja on motivoitunut. Katsotaan siis, mitä saadaan aikaiseksi ennen lomille lähtöä.

Koululta on tullut lähes päivittäin ikävää palautetta Miukusta. Lähinnä siitä, ettei hän jaksa istua paikoillaan opetustuokioiden aikoina ja häiritsee sitten muita pyörimisellään. Mikael on todella kiintynyt Mr Evansiin, eli apuopettajaan ja sekin jotenkin tuntuu häiritsevän pääopettajaa. Perjantaina meidät kutsuttiin koululle palaveriin ja paikalla olleet kolme opettajaa miettivät kovasti mistä Miukun keskittymiskyvyn puute voi johtua...Olimme Markon kanssa hieman hämillämme asiasta, sillä aiemmassa koulussa ei tällaista palautetta ollut tullut koskaan. Mikael on luokan nuorin, muut ovat 5-6 v, hänen kielitaitonsa ei ole kovin hyvä ja brittisysteemi sinällään on todella vaativa, kuten opettaja sanoikin. Totesimme myös, että hänellä voi hyvinkin olla jo nälkä yhdeksän maissa kun aamupala pari tuntia aiemmin ei aina maistu. Opettajien ehdotukset asian hoitamiseksi olivat psykologinen testi, erittyisopen luona käyminen ja henkilökohtainen avustaja...huh huh! Onneksi puheterapeutti tyrmäsi nämä asiat täysin ja huokasi vain "oh, the British system is so hard..." Hänen mukaansa Mikael on täysin normaali 4-vuotias, joka ei vain ole tottunut tuohon systeemiin. Koulua on nyt jäljellä pari viikkoa ja katsotaan sitten loman jälkeen mikä on tilanne...Opettajalta tulee joka viikonloppu henkilökohtainen kirje Mikaelin viikosta ja tällä kertaa tuo kirje oli hyvin positiivinen ja kannustava. Mutta jotenkin nipo meininki tuntuu koululla olevan...