Pitääkö aina valittaa?

Nyt alkaa kyllästyttää ainainen paleleminen! Aamulla sisällä ja ulkona se 15 C ja päivällä pari astetta enemmän. Pyykki on roikkunut narulla taas kolmatta päivää, mutta kuivaksi sitä ei saa kuin silittämällä. Lähinnä silitykseen ovat päässeet Miukun koulupaidat/housut. Esther erehtyi pesemään Miukun lenkkaritkin ja niinpä ne ja jokunen muu tärkeä vaatekappale roikkui viime yön lämminvesiboilerin päällä kuivumassa. Vessassa onkin kiva käydä välillä lämmittelemässä ja avata vesiboilerin kaappi. Aurinkoa ei ole näkynyt pariin päivään ja yöllä on paras kaveri joko lämminvesipullo tai paksut, pitkät kalsarit sekä ah, niin ihanat villasukat! Immille ja Marjatalle taas kiitokset sukista. Lisääkin saa kutoa...

Sähköt käväisivät äsken poikki reilun tunnin verran. Uusi aggregaattimme ei vielä toimi, joten iltapuuhat toimitettiin kynttilän, taskulampun ja takkatulen ääressä. Kiva oli pojilla nukahtaa kynttilänvaloon ja meillä aikuisilla napata gin tonic takan ääressä. Askareillakaan (vartijoilla) ei ole hätää, sillä lähinaapurissa on akut, joiden avulla saavat sähköä katkosten aikana ja valot yltävät tähän meidänkin pihaan saakka.

Kävin tänään kuuntelemassa Miukun koululla opettajien luentoa lukemisesta ja lukemaanopettamisesta. Aikas on erilainen meininki kuin Skandinaviassa. Lukemista painotetaan todella paljon ja vielä erityisesti kodin tukea tässä projektissa. Pienille, 3-4 vuotiaille, luetetaan kirjoja, joissa toistuvat tietyt sanat. Pikkuhiljaa lapset alkavat oppia ulkoa näitä sanoja (2-3 sanaisia) "I", "am" jne ja hoksata yhteydet tarinaan. Englannin kielessähän ei ole tavuja, joten sanoja opetellaan äänteiden avulla ja toisaalta taas haetaan sanojen sisältä sanoja. "Caterpillar" = CAT - er- PILL - ar. Suurelle osalle suomalaisista perheistä lukeminen on todennäköisesti aika luonteva asia. Lapsille luetaan pienestä pitäen ja kotona on kirjoja. Kirjastoissa käydään ja kirjat ovat osa elämää. Osa lapsista oppii lukemaan itsekseen 4-5 vuotiaina ja osa löytää lukemisen ekaluokalla 7-vuotiaina. Eikä siinä sen kummempaa. En jaksa enää valittaa brittisysteemistä. Siinä on paljon hyvää; opetellaan hyviä tapoja (please, how are you, thank you), draamakasvatus monimuotoisine menetelmineen (ekaluokkalaiset esittävät runoja ulkoa hienosti eläytyen) ja mitäs vielä. Mutta voisiko välillä unohtaa aktiivisen oppimisen ja "vain" leikkiä? Varsinkin jos kyseessä on 4-6 vuotiaat lapset. Vietin siis eilen koko päivän Miukun koululla ja olin hieman ahdistunut koulupäivän jälkeen...

Tällainen löytyi Miukun repusta viime viikolla...Maya 6v taitaa vähän tykätä Miukusta.

Ja tässä vertailun vuoksi kuva Estherin ja Steven tytön, Elman koululta. Koulu on katolisten sisarten ylläpitämä ja aika vaatimaton.

Sunnuntaina kävimme ruotsalaisen Alfredin 3-v synttäreillä. Viihdyttäjiksi oli palkattu pari kenialaista nuorta miestä, jotka toimivat pelleinä, kasvomaalareina sekä esittivät pedagogisen näytelmän, jossa opetuksena oli: älä puhu vieraille tai sinut voidaan napata. Huh. Hauskaa oli synttäreillä ja laskiaispullat maistuivat. Johan-isä, joka on SVT:n reportteri ei saanut juhlien jälkeen paljoakaan levätä, sillä keskellä yötä tuli soitto, jonka seurauksena hän ajeli lentokentälle ja lähti Etelä-Afrikkaan päivystämään Nelson Mandelan taistelua elämästä...sillä tiellä on edelleen. Muu perhe lentää lauantaina Ruotsiin lomalle, mutta Johan seisoo todennäköisesti silloinnkin pretorialaisen sairaalan edessä kertomassa ruotsalaisille, kuinka Mandelan voinnissa ei ole tapahtunut kriittistä muutosta. Tai ehkä tässä vaiheessa voisi idolilleni eli Mandelalle jo toivoa rauhallista poismenoa ja ikuista lepoa. Työ on tehty.

 Tiesittehän että laskiaispulla on ruotsiksi "semla"?

Johan, Blanca ja Alfred.

Nukketeatteria.