Jihuu, kylläpä vain näkyy eroa viime viikon kuviin! Hyvin on kädet parantuneet, vaikka kipua onkin jatkuvasti ja tuo kämmenselkä on vielä ikävästi auki. Eiköhän se tästä. Vitamiineja nappailen naamaan ja rasvailen ihoon. Ehkä oppilaatkaan ei enää huomenna pelkää käsiä niin kovasti. Miukukaan ei ole halunnut minua iltaisin viereensä nukuttamaan kun jotenkin arastelee vammoja ja toisaalta myös rasvojen ikävää hajua...Eilen pääsin nukutushommiin ekaa kertaa kolmeen viikkoon ja silloinkin Miuku halusi mennä sängyn toiseen reunaan piiloon.
Tänään kävimme poikien koulun vanhempainillassa keskustelemassa vanhemmuudesta. Hyvää keskustelua vaikka ehkä vähän vängällä tehtyä. Jokaisen piti vuorollaan myös kertoa omia ajatuksiaan ringissä istuen. Jännittävää.
Muutoin päivään kuului ripsien värjäystä ja hiusten pesua länkkärikampaamossa. Eli ei öljyä tällä kertaa vaan ihan perus hiuskiinnettä ja kunnon föönaus. Ihan hyvä tuli. Varasin uuden ajan lauantaille kun luvassa on adoptionaisten illanvietto. Vielä ei ole selvää mihin mennään ja mitä tehdään. Minun menoani rajoittaa hiukan se, että mitkään kengät ei oikein mene jalkaan ja että kipulääkkeet väsyttävät aika lailla. No, eiköhän meille aivan hauska ilta joka tapauksessa koita.
Nyt on ilmeisesti sitten kesä alkanut oikein toden teolla. Pari päivää on ollut täysin sininen taivas ja päivä on ollut tyypillisen afrikkalaisen kuiva ja kuuma. Jakaranda-puut kukkivat täysillä violetteine kukkineen ja muuten paljaine oksineen. Kaunista!
Niin, ja se parisuhderaportti: Esther ja Steve ovat palanneet yhteen. Muutto takaisin kotiin tapahtui eilen. Steven sisko oli tullut keskustelemaan asiasta ja molempien vanhemmat oli jo kutsuttu paikalle. Aiemmin viikolla myös pastori oli käynyt juttusilla. Asiaan toi vauhtia ilmeisesti se, että Stevellä oli ollut tarkoitus viikonlopun aikana hankkia uusi, pienempi asunto ja Estherille tuli hätä käteen, että tosissaanko tässä nyt ollaan. Molemmat puhuivat tahoillaan minulle aika kummallisia asioita siitä, kuinka Estherillä olisi ollut suorastaan paha henki vainoamassa ja laittamassa sanoja suuhun ja kuinka myös sairaalassa olisi ollut hyvä käydä tsekkaamassa mielenterveys...hmm. Nyt kuulemma menevät sitten kumpikin kirkkoon tunnustamaan pastorille syntinsä ja eiköhän homma lähde siitä taas etenemään. Toivomme parasta.



Loistava idea tuo palovammojen dokumentointi, niin paranemisen huomaa paremmin! Jaa että oikein paha henki... No, hyvä jos kaikki on taas hyvin.
VastaaPoistaOi ihanat jakarandat! Täällä satoi tänään räntää ja palelivat ekaa kertaa tänä syksynä. Että juu.
VastaaPoistaIloista a-naisten iltaa! Ja pahat henget hushus.
No huh huh, kyllä on hurjan näköiset nuo kädet, mutta hurjaa vauhtia paranevatkin toisaalta! Aikamoisia ovat myös Steven ja Estherin parisuhdeongelmatkin, alkaa omat pikku riidat vaikuttaa tuon rinnalla todella mitättömiltä :D
VastaaPoista