Sukulaisia ja ystäviä

Marko siis saatiin kotiin maailmalta jo viikko sitten ja keskiviikkona tuli kotiin lisää elämää mummin ja ukin muodossa. Matka oli mennyt hyvin, vaikka matkatavaraa oli muille jakaa...laukkujen kätköistä on tähän mennessä putkahtanut mm. puolukkahilloa, ruisleipää, suklaata, irtokarkkeja, glögimaustetta jne jne. Mummi ja Mikael ovat askarrelleet tonttuja ja lumiukkoja (pulikukkoja=Mikaelin kielellä) ja ukki kiertelee pihaa kiikarit kaulassa tähystellen lintuja. Puutarhasta on jo bongattu useita erilaisia lintuja, mm. eurooppalainen pikkulepinkäinen. Muuten heidän päivänsä kuluvat varastoa siivoillessa ja puita pilkkoessa. Aika kotoisia hommia siis!

Kasvimaalla

Puutöitä

 

 

Olemme toki käyneet ajelemassa mm Amani-käsityökeskuksessa sekä taidekeskuksen avoimissa ovissa (mistä tarttui mukaan matatua kuvaava grafiikkatyö). Tänään kului aamupäivä pilkkoessa hedelmiä, sillä iltapäivällä saimme vieraaksi n. 30 aikuista ja lasta viettämään erään adoperheen läksiäisiä. Oli kiva rupatella ja syödä jätskiä ja hedelmäsalaattia kuoharin kanssa. Mikaelista oli erityisen kivaa kun kavereita oli runsaasti ja eri-ikäisiä vielä! Pojat hyppelivät trampoliinilla, ajelivat pyörillä ja ahmivat jätskiä. Ja olihan mukana myös yksi tyttö, Alviina. Suurin osa adoptiolapsista on kuitenkin siis poikia. Syiksi tähän kerrotaan useita mm. se, että tienvarteen jne hylätyt pojat itkevät lujempaa kuin tytöt ja selviävät näin hengissä...Toinen syy taas on, että kenialaiset, jotka haluavat adoptoida, ovat yleensä yksinäisiä naisia joille annetaan automaattisesti tyttölapsi.

 

 

On tavallista, että maailmalla ihmiset tulevat ja menevät. Ystävystyt jonkun kanssa ja pian kuulet, että hän lähteekin kotiin tai jonnekkin muualle päin maailmaa. Adoptioperheet käyvät kääntymässä täällä 6-8 kk ja palaavat Suomeen. Uusia perheitä tulee ja vanhoja menee. Opettajat koululla viipyvät vuoden tai kaksi ja palaavat takaisin kotimaahan. Pysyvyyttä ei juurikaan ole. Itsekin miettii, kuinka kauan olemme täällä ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällä hetkellä olemme Nairobissa ainakin seuraavan vuoden, tai vuoden siitä hetkestä kun Markon työsopimus/lupa saadaan joskus voimaan.

Eilen vietettiin koululla Lucia-juhlaa. Kuoro koostui 3-18 vuotiaista, eli koko talo oli edustettuna. Aamulla esiinnyimme vanhemmille ja illalla oli vuorossa esiintyminen Ruotsin suurlähettilään kotona. Sinne oli kutsuttu kaikki ruotsalaiset ja kaikenlaista diplomaattiporukkaa. Suomenkin lähettiläs näytti olevan paikalla. Esitykset meni hienosti ja kaikki olivat kauniita valkoisissa mekoissa ja niihin kuuluvissa tilpehööreissä. Lähettilään koti ja piha olivat upeita ja koristelut hienoja! Altaassa kellui kynttilä-kukka-asetelmia ja lyhdyt valaisivat pihaa.