Synttärihumua

Perjantaina vietimme Mikaelin 3-v. synttäreitä ystävien kesken. Olimme kutsuneet suomalaisia adoptioperheitä, muutaman kaverin ruotsalaiselta koululta sekä Minnan perheen. Tarjoiluina oli mansikkakakkua (tuli muuten oikein hyvää!), suolaisia piirakoita, viiriäisen muni, lihapullia jne jne. Olin joskus ajatellut, että voisi tosiaan tilata pihaan pomppulinnan, pellen ja akrobaattiopettajan synttäreitä varten kuten täällä on tapana, mutta mitä lähemmäksi synttärit alkoivat tulla, sitä vähemmän tuollainen toiminta kiinnosti...aktiviteetithan eivät maksa juuri mitään ja pihallamme olisi tilaa vaikka pomppulinnakaupungille, mutta ajatuksena toisiaan kopioivat synttärihulinat eivät kiinnostaneet.

 

Ongintaa.

 

Kaikilla tuntui olevan oikein hauskaa ihan vain pihalla leikkien! Aikuiset taas tuntuivat viihtyvän hyvin kun lapset viihtyivät. Riippumatto, trampoliini ja pihalta löytyneet ötökät viihdyttivät varmaankin yhtä hyvin kuin pelle.

Mikael oli otettu saamastaan huomiosta ja nautti kavereista, herkuista ja pakettien avaamisesta. Kivat synttärit siis kokonaisuudessaan. Sunnuntaina, eli virallisena synttärinä, avasimme vielä kaapeista löytyneitä paketteja ja kävimme ulkona syömässä.

 

Lauantaina tuli Esther poikkeuksellisesti hoitamaan Miukua, sillä Marko vietti 7 h Nairobi hospitalissa selän magneettikuvissa ja minä taas nautin Eric Wainanan seurasta YK:n päämajalla lauluharjoituksissa. Molempien päivä oli ihan ok mutta väsyttävä. Marko sai lääkäritulokset eilen ja aika tiukkaan annettiin ymmärtää, että vielä menee 3 kk murtumien luutumisessa. Eli ei urheilua juurikaan vielä pitkään aikaan...Muutenkin lääkäri taas kerran muistutti kuinka lähellä oli, että olisi käynyt todella huonosti. Markon täytyy nyt vain malttaa olla joogaamatta...kävelylenkkejä tms ainoastaan.

Maanantaina lauluharjoitukset sitten huipentuivat esiintymiseen UNEP:n 40v konfererenssissa. Ruuhkan vuoksi jouduimme lähtemään koululta jo klo 7 ja odotteluksihan se aamu meni. Lapset alkoivat väsyä ja keskittyminen herpaantua. Vihdoin sitten saatiin Kibaki (Kenian presidentti) punaista mattoa pitkin saliin ja homma pääsi alkamaan. Hienosti meni, varsinkin pienillä solistitytöillä ja nyt on projekti vihdoin ohi!

 

Tänään menen katsomaan Mikaelin rumputuntia ja juttelemaan opettajan kanssa. Markohan toi Miukulle Suomesta pienet rummut ja ne ovat olleet jo kovassa käytössä! Ihanat!

 

Iltapäivällä taas ajelen keskustaan maahanmuuttovirastoon anomaan alien cardia, jolla sitten osoitetaan resident-status. Miten tuo resident ilmaistaan suomeksi??