Matkaan!

Marko saapui viime yönä kimpsuineen. Kone oli kaksi tuntia myöhässä ja tietysti matkatavaroissakin kesti aikansa. Tänään olemme vaihtaneet kuulumisia ja hoidelleet käytännönasioita. Toki ehdimme kahdenkeskiselle lounaallekin Kareniin!

Alex oli aamulla ihmeissään isin palaamisesta, mutta sujuvasti vaihtoi syliä. Vähän kyllä alkuun ujosti hymyilytti isin jälleennäkeminen. Nyt poika taas painaa menemään tuolla tontin toisella laidalla kohti askaria ja porttia.

Sosiaalityöntekijän käyntikin oli mahdutettu tähän päivään. Tapaaminen oli taas nopea ja asiallinen. Seuraavan kerra nähdään tätiä ehkä oikeudessa, tai sitten ei.

Minulla on nyt laukku pakattu ja odotellaan iltaa, jotta pääsen lähtemään kentälle. Huomenna tähän aikaan olen Helsingissä odottelemassa Oulun konetta. Kiva lähteä, mutta vähän hassulta tuntuu kuitenkin yhtäkkiä hypätä Suomi-elämään hetkeksi. Jotenkin erityisen eksoottiselta tuntuu ajatus City Marketista tai hyväkuntoisista, asfaltoiduista teistä...Marko taas palautti mieleen, kuinka viime vuonnakin kaivattiin kiukaalla paistettua makkaraa ja kuinka erityisen suolaiselta se sitten maistui. Näin oli kuulemma tänäkin vuonna.