Uusi suomalainen

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Veikko sai vihdoin sosiaaliturvatunnuksen ja eilen sitten Suomen kansalaisuuden ja passin. Myös immigration officessa oli kaikki sujunut hienosti ja nopeasti, eli viisumikin tuli kuntoon. Mukavinta viisumia haettaessa oli ollut se, että virkailija ei ollut ottanut viisumista maksua. Siis mitä? Kukaan ei halunnut rahaa??

Tällä hetkellä Minna ja Veikko ovat jossain Afrikan ja Euroopan taivaalla matkalla kotiin, vihdoinkin.

Minulla oli eilen toinen kiswahilin tupla-oppitunti. Opettaja, Jacken, tulee siis kotiin pari kertaa viikossa. Olemme käyneet läpi tervehtimisiä, esittelyjä, verbien taivutusta jne. Opetus on etupäässä keskustelua ja tunnin mittaan toistetaan useaan otteeseen läpikäytyjä asioita. Välillä kirjoitetaan ylös mitä on opittu ja taas puhutaan. Tuntuu tehokkaalta ja hyvältä tavalta ja sopii minulle. Täytyy nyt vain muistaa lukea muistiinpanoja kotona ja käyttää kieltä. Toki tuntuu hieman hassulta alkaa kysellä Jeremyltä tai Steveltä "mitä heimoa olet" tai "mistä päin Keniaa olet kotoisin". Ja vielä "mitä kieliä puhut" tai "pidätkö teestä"? Tai voihan olla, että pojista olisikin ihan kiva rupatella kanssani ja auttaa madamea opinnoissaan.

Olen taas joutunut olemaan tahtomattani Steven ja Estherin avioliittoneuvojana...Ketä tässä uskoo, kun kumpikin kertoo ikäviä juttuja toisesta? Ja mistä minä pystyn mitään todistamaan? Eikä ehkä ole minun hommanikaan. Iltapäivällä aion istuttaa molemmat pöysdän ääreen ja muistuttaa, että tämä on työpaikka, jossa ei levitellä huhuja toisista, eikä kotiasioiden anneta häiritä työntekoa. Jos eivät pysty asumaan yhdessä ja olo käy mahdottomaksi niin sitten on muutettava erilleen. Ja valitettavasti olen myös kyllästynyt olemaan raha-automaatti, enkä siis aio auttaa kumpaakaan rahaongelmissa tällä kertaa. Suu säkkiä myöten...Mur.

Me olemme täällä nyt sitten Alexin kanssa itseksemme maanantai-iltaan saakka, jolloin Marko tulee takaisin Suomenlomaltaan. Kävimme jo aamusta Karenissa kärryttelemässä ja kaupassa. Onneksi ilma on kuiva, vaikkakin viileä, joten pihalla voidaan pyöriä loppupäivä päikkäreiden jälkeen. Tai ehkä täytyy käydä toisella kärryttelylenkillä, jos aika tulee pitkäksi. Joka päivälle on suunnitelmissa joku pikkumeno, jotta ei ihan hermot mene kotona olemiseen. Alkaa nimittäin oma lähtö jo poltella...