Harvinaisia vieraita

Lauantaina saimme harvinaisia vieraita Suomesta kun Mikaelin pikkuserkku Anneli tuli kylään Toninsa kanssa. Mietimme Annelin kanssa, olemmeko koskaan edes tavanneet missään sukujuhlissa tms, mutta todennäköisesti emme! Mitäpä tuo haittaa, kiva kun tulivat!,

 

Samaan syssyyn vieraiden kanssa tulla tupsahti Alexin guardian, Mary. Tämä oli toivottavasti hänen viimeinen käyntinsä meillä. Tällä kertaa hän jopa kirjoitteli muistiinpanoja raporttiaan varten. Kuitenkin vierailu oli nytkin ripeä ja nopea. Kahvit sentään malttoi juoda. Ensimäinen oikeudenkäyntimme on siis pe 5.10. Ellei nyt sitten oikeudessa taas tapahdu jotain yllättävää. Juuri äsken istuin kahvilla Katin kanssa, joiden judgementti, eli viimeinen päätös adoptiosta roikkuu nyt jossain tuomarin pöydällä. Tuomari vain ei ole töissä, sillä oikeuden sisäinen tutkinta estää sen. Juttelimme Katin kanssa siitä, kuinka täällä ei edes odoteta, että asiat sujuisivat joidenkin sääntöjen tai ennakko-odotusten mukaan. Ihmiset ovat tottuneet odottamaan elämässään asioiden tapahtumista ja toteutumista pitkiäkin aikoja. Joskus asiat etenevät, toisinaan eivät ja yllätyksellisiä poikkeamia tulee eteen koko ajan. Joskus asiat etenevät, toisinaan eivät ja yllätyksellisiä poikkeamia tulee eteen koko ajan.

 

Tähän liittyy myös tämä aikakäsityksen erilaisuus. Asioita on turha kiirehtiä tai edes olettaa niiden toteutuvan edes kohtuullisessa ajassa. Esimerkit ovat ehkä naurettavia, mutta silti; sovitaan Estherin ja Steven kanssa, että tulevat ennen kahdeksaa aamulla, sillä ruuhkan vuoksi pitää lähteä ajoissa. No, tulevat 10-15 min myöhässä, mikä herättää ärtymystä. Toisena esimerkkinä aamuruuhka, jossa pieni kolarinpoikanen, mikä tarkoittaa, että autot/mopot seisovat siinä keskellä kaistoja kunnes/jos poliisi tulee paikalle. Ja taaksehan syntyy aikamoinen jono autoja, jotka eivät etene nihinkään. Entäs miten Suomessa? Bussit ja junat kulkevat todellisissa minuuttiaikataulussa ja mietit hyppäätkö 8.02 vai 8.06 junaan...työpaikalta ei yleensä myöhästytä, kolariautot siirretään tiensivuun jotta liikenne saadaan sujumaan, tuomareihin ja poliisiin voi luottaa...ja mitä vielä?

Todennäköisesti luottamus kohtaloon ja siihen, että asiat menevät miten ovat mennäkseen, auttaa kestämään kaikenlaista epävarmuutta ja yllätyksellisiä asioita. Siihen on opetteleminen. Vai haluanko edes?br/>
 

Vieraat ovat nyt Masai Marassa. Viikonloppuna kävimme tsekkaamassa nähtävyydet kuten kirahvit ja orvot norsut. Loppuviikosta on vuorossa mitumba, masai marketti ja ehkä Kiberakin. Lauantaina he suuntaavat sitten rannikolle lepäilemään. br/>
 

Lepoa varmaan kaipaavatkin ainakin meidän lasten mekkaloinnista. Miuku-riepu nousee joka aamu väärällä jalalla ja on harmistuntu yhdestä sun toisesta asiasta. Otetaan vastaan kasvatusneuvoja! Enää ei liene kyse pikkuveljen tulosta, sillä pojilla menee yhdessä kyllä kohtuuhyvin. Alex on oppinut puolustamaan itseään ja lelujaan ja menee hyvin usein itsekin tönimään Miukua. Lepoa varmaan kaipaavatkin ainakin meidän lasten mekkaloinnista.

Kirjoitan tätä koululla odotellessani lukiolaisia laulutreeneihin. Mukana on vain ipad, joten en saa tähän nyt laitettua kuvia. Niitä sitten huomenna!