Masai Marasta

Olipas mukavaa päästä vähän puskaan luonnonhelmaan! Ja taas mennen tullen ihmeteltiin miten voi olla mahdollista, että Kenian suurin turistinähtävyys sijaitsee lähestulkoon tiettömän taipaleen takana...Viimeiset 2-3 tuntia röykkyytetään mahdottoman huonoa tietä niin että perille päästyä on merisairas olo, vaikka en edes kärsi matkapahoinvoinnista. Muutenkin Masai Maran reissu on yhtä autossa istumista. Lauantaina teimme poikkeuksellisesti aamiaisen jälkeen klo 7.30 kuuden tunnin ajelun ja iltapäivällä ennen auringon laskua vielä parin tunnin pikavisiitin puistoon. Ja kyllähän me taas kaikenlaista näimmekin. Seuraavassa kuvia retkeltä.

Näin sesonkiaikaan siellä oli muitakin...parhaimmillaan laskin 40 safariautoa pyörimässä yhden leijonapariskunnan ympärillä.

Traffic jam in Mara.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapset jaksoivat ajelua yllättävän hyvin! Katto auki oli kiva liukastella mutaisilla poluilla. Tässä Erik, Miuku, Agda ja Kalle.

 

Näin lähellä eläimiä sitä yleensä päästään.

 

Tämän reissun yleisin näky oli parittelevat leijonat. Eikä autot ympärillä tuntuneet häiritsevän tätä menoa ollenkaan. Homma on ohi n. 10 sekunnissa ja toistuu joka 15 minuutti. Eli kun lähdimme yhden pariskunnan luota, oli toisaalla jo vauhti päällä ja takaisin tullessa sama juttu.

 

Tässä nyt tulee näitä eläinkuvia jos jotakuta kiinnostaa. Markoa ei kiinnosta...Eli gebardi ruokailemassa.

 

Äitihippo suojelee poikastaan.

Yli 30 hippoa loikoilemassa Mara-joella. Kävimme katsomassa, josko suuri muutto olisi vielä käynnissä. Rannalla näkyi iso lauma gnuita, mutta sateiden ansiosta ruoho oli vihreää joen tällä puolella, eikä tarvetta joen ylitykseen ollut.

Välillä kirjataan ylös mitä eläimiä on nähty.

 

Norsulauma, jota johtaa taaimpana oleva matriarkka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirahvit mahtuivat juuri kuvaan porukalla.

 

Miukun suosikkieläin; krokotiili. Tällainen rouva asui myös Base Campin ympärillä virtaavassa Talek-joessa. PImeällä ei ollut asiaa edes vessaan parin metrin päähän ravintolasta ilman masai-askaria...Majoituimme siis tänäkin vuonna Base Camp lodgessa. On ihanaa nukkua viileässä teltassa mutta lämminvesipullon lämmittämässä sängyssä ja kuunnella eläinten ja lintujen ääniä pitkin yötä. Terassilla palaa läpi yön öljylamppu ja unen läpi kuulee välillä masai-vartijoiden rupattelua ja puuhastelua. Teltta on siis katosrakennelmaan kiinnitetty huone, jossa on oikeat sängyt, lattia, wc/suihku-tilat ja Base Campissa aurinkokennoilla toimivat lamput, mutta ei pistorasioita. Tässä paikassa myös wc on kuivakäymälä ja ekologisuus näkyy kaikessa toiminnassa todella hyvin.

 

Kuva kotimatkalta. Masait paimentavat karjaa pitkiäkin matkoja vuorokaudessa.

 

Nakurun sateet eivät yltäneet Rift Valleyhin.