Vierailu

Humbhrey-askari on jo pitkään puhunut, kuinka hän haluaa tuoda perheensä vierailulle kiittääkseen avustamme maanostopuuhissa. Lainasimme siis hänelle rahaa, jotta hän saatoi ostaa maata Busiasta, kotiseudultaan. Lähes jokaisella maaltamuuttaneella nairobilaisella on haaveena muuttaa jossian vaiheessa takaisin maalle, missä elämä on halvempaa ja helpompaa. Jos on. Toki maalla voi itse kasvattaa vihanneksia, pitää lehmää tai vuohia joista saadaan maitoa ja ehkä asua halvemmalla tai jopa ilmaiseksi omassa pikku talossa. Myös koulumaksut ovat maaseudulla halvempia, eikä rahaa mene myöskään matatulla kulkemiseen.

Minä olin tänään aamupäivän töissä ja Marko poikien kanssa asioilla. Kotiintultuamme täällä meitä odotti Humbhrey vaimoineen ja neljine lapsineen. Hieman yllättäen täytyy myöntää...Onneksi kaapissa oli cokista ja suomalaisia nameja joten saatiin pöytä edes hieman koreaksi. Pojista toisen nimi oli muuten Fidel Castro, muiden nimet taisivat olla ihan tavallisia. Mikaelia he kutsuivat sitkeästi Abigailiksi, syystä jota en todellakaan tiedä. Saimme kovasti lahjoja kiitokseksi tästä lainasta, joka ilmeisesti oli tullut tarpeeseen. Busiasta oli tuliaisina isoäidin tekemiä kaislakasseja sekä paikallisia harjoja. Lisäksi jokaiselle vielä kirjekuoressa pieni kaulakoru. Hieman nolotti kaikki lahjat ja varsinkin kun emme olleet oikein varautuneet vieraiden tuloon. Keräsin 9kk vanhalle Matilda-vauvalle muutaman Alexin vanhan yöpuvun ja jostain saamani käyttämättömät villasukat. Markokin löysi pojille Nokian lippikset, joten eiköhän tämä ihan hyvin mennyt.

Lapset olivat ihmeissään Mikaelin lelujen määrästä ja itselläkin oli hieman nolo olo tästä yltäkylläisyydestä missä elämme. Tällä perheellä menee lähes koko Humbhreyn palkka lasten koulumaksuihin ja vuokraan. Käteen jäävä osuus on todella minimaalinen. Huh huh. Vaimo yritti kysellä minulta töitä, mutta mistäpä minä niitä keksisin. On todella vaikeaa jutella oikein mistään kun maailmat eivät oikein kohtaa. Sääli.

 

 

Suomi-vieraamme taas hyppäsivät Mombasan koneeseen ja palaavat ruskeina ja levänneinä torstaina. Toivottavasti heillä on siellä kivaa!

Minä muuten sain Ruotsin suurlähetystöstä kiitokseksi kansallislaulun laulamisesta kirjan, josta löytyy reseptit perinteisille ruotsalaisille ruoille! Kiitoskirjekin alkaa ruotsalaisittain "kära Ulla-Maija..." Kiitti vaan tosiaan mahtavasta pieleen mennestä laulusta...vieläkin nolottaa, vaikka siis syy ei ollut oma. No, homma lähetystön kanssa jatkuu Lucian merkeissä. Jospa silloin mikitkin pelittää!