Joulunviettoa

Aattoaamu aukeni aurinkoisena kuten joulukuuhun kuuluukin. Toisaalta sateet ovat kyllä jatkuneet koko joulukuun, mutta onneksi vain öisin. Sillon sataa usein kaatamalla ja ukkonen jyrähtelee välillä todella kovasti. Puutarha rehottaa, sillä ruohonleikkuria ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta saatu korjattua...tänäänkin Charles tuli töihin tarkoituksenaan aloittaa ruohonleikkuu-urakka, mutta turhaan. Kone ei käynnistynyt, vaikka vasta lauantaina sitä oltiin yritetty korjata. No, pyhien jälkeen uusi yritys.

 

Tällainen perhekuva saatiin aikaiseksi uhkailun ja kiristyksen voimalla juuri ennen joululaulutilaisuuteen lähtöä. Hikeä pukkaa ja hermo menee, mutta joulutervehdyskuva on saatava! Ja Charles-riepu ei osaa tähdätä kameralla, joten suurimmassa osasta kuvista jonkun joku ruumiinosa puuttuu. No, ihan hyvä tuli.

 

Keittelimme aamupäivällä ihanaa riisipuuroa italialaisesta risottoriisistä. Hyvää tuli ja maistui kyllä aivan aidolta puurolta. Sitten lähdimmekin ajelemaan toiselle puolella kaupunkia suomalaisten joululaulutilaisuuteen. Paikalle saapui yli 20 suomalaista perheineen ja vieraineen. Nautimme glögiä ja pipareita ja lauloimme tunnin verran suomalaisia joululauluja. Kuulimme myös piene joulusaarnan ja jouluevankeliumin. Kotimatkalla poikkesimme vielä koittamassa onneamme norjalaisen lohne suhteen ja hyvinhän siinäkin kiävi. Norrsuppliesin varastolta tarttui mukaan toista kiloa ylihintaista kylmäsavulohta, silliä ja vielä pakastettua lohifilettä. Tuota ensin mainittua on Marko ja pikkupojat herkutelleet nyt joka aterialla. Hyvää kuulemma on.

 

Jokivuoren Mika ja Säde perheineen oli isäntinä tämän vuoden jouluhartaudelle. He ovat töissä Fidalla kehitysapuhommissa.

 

Säde ja minä vuorottelimme laulujen säestystä.

 

Mikaelkin lauloi ainakin "Joulupuu on rakennettu" ja "Mary´s boy child".

Muiden biisien aikana pojat viihdyttivät itseään piha trampoliinilla.

 

iltapäivällä lämpeni sauna ja porukalla saunoimme kuumat ja kosteat löylyt. Jouluruokina meillä on tuon lohen lisäksi kinkkua, kalkkunaa, bataattilaatikkoa ja ihania (ylihintaisia) juustoja. Markon piti vielä omien jouluperinteidensä mukaan saada jälkkäriksi täytekakku ja niinpä hän koristeli meille kauniin mansikkakakun. Herkkua siis on ollut monenlaista. Iltaisin sitten maistellaan glögiä ja ruispipareita juuston kera.

 

Täytekakun jälkeen kuuluikin ovelta koputtelua ja joulupukkihan se siellä oli löytänyt perille Windy Ridgelle! Alexia hieman jännitti outo heppu, mutta uskaltautui kuitenkin sanomaan kädestä päivää. Mikael sen sijaan oli todella innoissaan pukista ja erityisesti lahjapussista. Kauaa ei joulupukki ehtinyt vieraana olla, kun piti jo jatkaa matkaa eteenpäin. Paketeista paljastui kaikenlaista kivaa; legoja, tukkirekka, autoja, muovailuvahaa jne jne. Ilta ja seuraava päivä menikin sitten uusilla leluilla leikkiessä.

 

 

Itaisin, pimeän tullen, täällä tosiaan pääsee joulutunnelmaan. Olen laittanut kynttilöitä sinne tänne ja istuskelemmekin hämärässä olohuoneessa takkatulen loimussa. Myös saunaa on ollut mukava lämmittää jo kahtena päivänä peräkkäin. Voipa olla, että tänäkin iltana se lämpiää. Tänään voisikin olla aikuisten omat saunavuorot ihan pimeän aikaan, jolloin saisi ihan rauhassa nautiskella löylyistä kynttilänvalossa.

Suomeen on soiteltu puolin ja toisin ja toivoteltu hyvää joulua. Ihan mukavaa meillä on siis ollut tänä kolmantenakin Kenian jouluna. Tiettyjä jouluperinteitä voi täällä pitää yllä, mutta tietyistä perinteistä on ihan pakko luopua ja keksiä jotain muuta tilalle. Rauhallinen on tämä joulu ollut, tai niin rauhallinen kuin kahden villin pikkupojan kanssa voi olla...