Mombasassa

Taas kerran sitä sitten lennettiin Mombasaan. Eipä tuo haittaa, varsinkin kun kelit ovat Nairobissa olleet kuulemma viileät ja tylsät. Marko-riepu ei päässyt lomatunnelmiin vielä muutamaan ensimmäiseen päivään, sillä eräs projekti piti hänet työntouhussa aina päikkäreiden aikaan sekä iltaisin yötä myöten. Tänään tiistaina taitaa homma olla pulkassa ja oikea loma alkaa.

Toki olemme lomailleet urakalla normaaliin Mombasa-tapaan heti alusta alkaen. Hotelli päätettiin vasta viimetipassa, eli oikeastaan vasta sitten kun saavuimme Serena-hotelliin. Tämä taitaa olla jossain määrin paras ja mukavin hotsku missä on majailtu. Taino, jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa. Tämän huonoja puolia ovat ehkä vasta klo 19.30 alkava illallinen ja pienehköt uima-altaat...voi voi...hyvää taas on iso puutarha, kiva huone ja erittäin hyvät ruoat! Ruokaa on tarjolla valikoiman puolesta juuri sopiva määrä ja kaikki on ollut erittäin hyvän makuista. Lapsille on tarjolla pieni buffet jo klo 18.30 alkaen ja olemmekin parina iltan syöttäneet pojat siinä ja siirtyneet napsuttelemaan/jälkiruoalle heidän kanssaan aikuisten illalliselle. Toimii hyvin.

Olemme käyneet jo kahdesti veneretkellä. Siis sellaisella perus-snorklaus-kansallispuistoretkellä. Eka kerralla oli yksin poikien kanssa kun Marko hommaili hommiaan. Se taisikin olla paras veneretki ikinä. Miehistö auttoi minua poikien kanssa, uimme, syötimme kaloja, kävelimme riutalla ja näimme kaikenlaisia merieläviä ja lopuksi vielä ajelimme katsastamaan erilaisia hienoja koralleja. Tänään otimme saman veneen ja samanlaisen retken, josta ei sitten tullutkaan ihan samanlainen. Porukkaa oli enemmän ja koska pääsimme lähtemään aikataulusta myöhässä, jäi osa puuhista tekemättä. Mutta mukavaa oli silti. Alex hyppeli laivasta mereen hulvattomasti ja nauratti kanssamatkustajia ja Mikael usikenteli reippaasti kalojen seassa ja ruokki niitä.

Myöhemmin, päiväkahvin aikaan, näimme Miukun kanssa saman veneen ajelevan rantaviivaa pitkin toiseen suuntaan. Miuku päätti lähteä moikkaamaan kapteenia ja juoksi itsekseen rannalle. Aika pitkään pystyin seuraamaan hotellilta missä hän menee, mutta pian hän lähtikin juoksemaan rantaa pitkin ja seurasi venettä. Kohta ei poikaa näkynyt missään ja niin jäi kahvikuppi pöytään kun piti juosta etsimään Miukua. Näin kuinka hän kahlasi sortsien lahkeet märkinä veneeseen tervehtimään kapteenia. Takaisin tullessaan Miuku kertoi kuinka oli antanut kapteenille rahaa, jotta hän saisi ostaa lapsilleen jouluksi ruokaa...niin, taskussa oli tosiaan muutama shillinki. Kultapieni!

Muuten päivät menevät enimmäkseen altaalla uiskennellen. Mikaelilla on kova projekti oppia uimaan ja niinpä hän kieltäytyy kellukkeista. Enemmän vaivaa ja huolta meille, mutta hyvä juttu tietysti. Alex taas ottaa vauhtia ja sinkoilee pää edellä altaaseen koko ajan. Kampeaa itsensä laidalle ja taas mennään. Ja muuta väkeä tietysti huvittaa kirpunkokoinen sukeltaja. Täällä on tällä hetkelllä paljon paikallisia ja expatteja lomailemassa. Turistit taitavat tulla vasta jouluksi? Varakasta kenialaista väkeä riittää ja kaikilla lastenhoitajat mukana...vanhempia ei näy altaalla eikä aamiaisella, vaan nanny hoitaa lapset ja ilmeisesti nukkuukik heidän kanssaan.

En saa n laitettua kuvia tähän, sillä meilä on lainassa Markon töistä kamera, mutta ei tietenkään puhaa millä siirtää kuvia. Eli kuvamateriaalia tulee sitten viikonloppuna kun siirrymme takaisin Nairobiin. Tänään tilasimme KPS-kaupasta jouluksi lihaa ja kalaa. Saa nähdä mitä sieltä tulee. Kinkkua, kalkkunaa ja lohta on kuulemma tilattu. Ja ostoslista on valmiina viikonloppua varten. Kovin suuria odotuksia meillä ei joulusta ole. En jaksa alkaa väen väkisin hakemaan joulutunnelmaa ja laittamaan joulua erityisesti. Tuntuu miltä tuntuu ja jotain jouluista toki on pöydässä ja talossa, mutta kaksi joulua täällä jo viettäneenä tiedän, ettei joulu näy muualla kuin kotona. Ja ehkä ylimääräisinä lomapäivinä, jotka eivät nekään tunnu oikein miltään...että en valita, mutta aika arkinen joulu on tulossa.