Uusi sadekausi

Viime vuonna sadekausi loppui 6.12. Sadetta toki oli kestänytkin koko syksyn...Tänä vuonna sadetta on tullut aika vähän ja jaksottain. Nyt tuntuu, että alkamassa on lyhyt sadekausi vol 2. Vettä on tullut öisin todella rankasti ja muutamina päivinä pitkin päivääkin. Eilen sunnuntaina satoi iltapäivään saakka ja puutarha olikin sateen jäljiltä todella vetinen. Portin luota maa ei meinaa kuivua millään, joten mutaa ja lätäköitä on luvassa koko viikoksi.

Olimme eilen Markon kanssa joogaope-Orianen järjestämässä puolen päivää kestävässä retriitissä. Onneksi joogastudio on tuossa naapurissa, sade olisi hidastanut kauemmas lähtemistä. Meitä oli kuitenkin tullut paikalla 18 joogaajaa eri puolilta Nairobia. Ilma oli viileä ja studiossa on yksi betoniseinä, pari pressuseinää ja yksi avoin seinä puutarhaan. Välillä siis tuuli tuntui kylmästikin ja sade ripotteli joogamatoille saakka. Mutta ihanaa oli venytellä, hengitellä ja tehdä treeniä raikkaassa ilmassa ihanan opettajan johdolla. 3,5 tunnin treenin jälkeen Oriane tarjosi kurssilaisille intialaispainotteisen kasvislounaan. Tarjolla oli useita ihania ruokalajeja kastikkeineen sekä tuorepuristettuja mehuja ja smoothieita. Vettä tuli taas kaatamalla, joten lounastimme talon terassilla sateen ropistessa kattoon. Ja missä lapset olivat tällä aikaa? Laajennetun perheemme toinen nainen Kati piti huolta kolmesta villikosta. Sade hiljensi hieman touhua, mutta skandinaaviseen tapaan Kati oli pukenut pojille kuravaatteet ja heittänyt heidät pihalle lätäkköleikkeihin. Alex oli tällä kertaa ollut hiukan hienohipiäinen, eikä meinannut lämmetä sadekelille.

Tässä Oriane (oikealla) tarjoilee joogeille lounasta.

 

Ei-niin-iloinen Alex.

Äskenkin kävimme vielä iltakävelyllä Raydon-askarin luona ja mutaisia poikiahan sieltä tuli takaisin. MInkäs teet kun pikkujalat ei pysy pystyssä liukkaalla mudalla ja on niin mahdottoman kiva juosta lätäköiden läpi! Ei muuta kuin kylpyyn viimeistä kertaa kaikki kolme yhdessä.

Niin, Kati ja Paul siis lähtevät Suomeen huomeniltana. Laskin juuri kalenterista, että ovat asustelleet meillä 8 viikkoa! Ei todellakaan tunnu niin pitkältä ajalta. Jotenkin sulahdimme hyvinkin nopeasti yhteiseloon ja olemme kaikki voineet olla omia itsejämme iloissa ja suruissa. Välillä joku huutaa ja komentaa lapsille ja toisena hetkenä taas sylitellään ketä tahansa kolmesta pojasta. Pyykkikone pyörii ja tiskiä tulee kuin suuremmassakin perheessä. Ja pojat, he leikkivät välillä erittäin hyvässä sovussa ja toisinaan taas tönitään ja napautetaan ohimennen kaveria junalla päähän. Että aika veljellistä meininkiä on ollut. Talo siis tyhjenee, voi tuntua aika oudolta ensimmäisinä päivinä.