Juuri äsken Marko ja Mikael lähtivät Steven kanssa ajelemaan ympäri Karenia n. 70 kirjettä mukanaan. Tarkoituksena on taas kerran jaella Nokian paperille kirjoitettuja viestejä, joissa expat-perhe haluaa vuokrata vanhan, tunnelmallisen talon omalla pihalla. Viimeksihän taisimme saada sadan kirjeen jälkeen kaksi soittoa...mutta se yksikin siis riittää!
Eilen oli sisarilla kanojen lahtauspäivä. Steve oli Mikaelin pyynnöstä ottanut tästä selvää, sillä jostain syystä poikaa kiinnostaa tämä homma kovasti. Onneksemme kanat olivat jo kuolleina ja kynittyinä päästessämme eilen paikalle. Jäljellä oli enää jalkojen katkaisua ja suolistamista. Tämäkin oli toki kiinnostavaa ja vähän inhottavaakin. Paikan italialainen sisar oli ollut kauhuissaan kuullessaan, etä paikalle olisi tulossa lapsia katsomaan teurastusta ja hän kiittikin Jumalaa siitä, että olimme myöhässä. Samaa mieltä minäkin kyllä olin...
Eilen oli myös juhlapäivä, sillä Samran pikkuveljestä Lukaksesta tuli virallisesti Lukas Turkka! Näin ne prosessit etenevät ja perheet tulevat ja menevät niinkuin asiaan kuuluukin. Joimme iltasella perheen kanssa Lukaksen kunniaksi kakku-kahvit-mehut-oluet-GT:t ja juhlistimme näin asiaa.
Minä taas ajelin aamusta Alexin kanssa immigrationiin anomaan Alexille Kenian passia. Käytämme apuna konsulttia ja hinnat ovatkin sen mukaiset. Toki meillä ei ole asian kanssa mikään kiire, joten valitsimme 3 vkon toimitusajan. Hintaa tälle kertyy n. 150 €. Nopein toimitus on 3 vrk ja silloin hinta on yli 300 €. Pakostakin on kyse kitu kidogosta eli lahjonnasta, sillä miten muuten asia hoituisi näin nopeasti?? Mekin ohittelimme tavalliset jonot ja kävimme täyttämässä papereita privaatissa huoneessa. Tunnin sessio ja homma oli ohi. Passi tuodaan kuulemma kotiin viikon kuluttua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti