Ambulanssireissu

Westgate-draama on vihdoin ohi ja voidaan huokaista jossain määrin. Paljon on selviteltävää ja ikäviä asioita vielä tulee paljastumaan. Arki ei ehkä tule olemaan sama kuin ennen viime lauantaita, mutta pyrimme kuitenkin ihan oman ja lasten mielenterveyden kannalta jatkamaan normaaleja arkikuvioitamme. Toki vapauden mittakaava on hieman entistä pienempi. Ainakin jonkin aikaa.

Ihan tavallisesti ei kyllä tämäkään päivä sitten mennyt...valitin aamusta kuinka on tylsää ja kurja ilmakin. No, eipä ollut tylsää enää muutaman tunnin kuluttua. Koulun jälkeen askartelimme Miukun kanssa kauniita grillivartaita tarkoituksena grillata ne olutkanan kanssa. Sytyttelin siinä grilliä ja manailin kun hiilet eivät meinanneet syttyä. Niinpä nakkasin joukkoon hieman lisää geelimäistä sytytysnestettä. Sillä seurauksella, että pullo räjähti käsiini ja vaatteeni syttyivät palamaan. Mikael oli lähelläni, mutta onneksi hänelle ei käynyt kuinkaan. Itse tietysti säikähdin ja yritin kiljuen sammuttaa palavia vaatteitani. Jotenkin onnistuin riisumaan vaatteeni ja juoksin suihkuun.

Tällä välin Mikael oli juossut hälyttämään oman ja naapurin askarin ja painoi askarin kopissa panic buttonia! Uskomaton poika. Illalla oli reppana kyllä hieman shokissa ja kertasi tapahtumaa moneen kertaan. Pyyteli anteeksi (sorry, pole sana) tapahtunutta ja totesi useaan otteeseen, että hänelle ei käynyt kuinkaan. Reppana. Kiitos vielä Piia ja Turkka kun tulitte hätiin!

Hälytysnapin painamisen seurauksena paikalle tuli turva-auto ja päätin hypätä kyytiin Estherin kanssa ja pelkkä kanga (iso huivi) ympärilläni. Turvamiehet veivät minut lähellä olevaan keskukseensa, missä kävelin ambulanssiin saamaan ensiapua. Piikki pyllyyn ja rasvaa raajoihin ja sitten ajettiinkin pillit vinkuen Karen Hospitaliin. Olin jonkinasteisessa hypotermiassa kylmän suihkun jäljiltä ja tärisin kauheasti kivusta ja kylmästä. Sairaalassa sain vammoihin jäätä ja toisen piikin pyllyyn. Pian onneksi tuli myös Marko huolehtimaan pikkuvaimosta ja käsivarret sidottiin rasvasiteillä. Mukaan tuli särkylääkettä ja käsky tulla vaihtamaan siteet huomenissa.

Aika ikävän näköistä jälkeä tästä tietysti tuli. Onneksi kuitenkin vain ensimmäisen ja toisen asteen palovammoja. Mielipahaa myös lisää se, että olemme lauantaina lähdössä muutamaksi päiväksi Mombasaan. Jää uimiset ja muut mukavat tällä kertaa. Kiva kuitenkin mennä porukalla rannikolle. Nyt vaan pilleri naamaan ja toive, että saisin nukuttua. Suuta kuivaa ja käsiä särkee...yrittivät muuten laittaa tippaa, mutta olin sen verran kylmissäni, ettei suonta löytynyt kummastakaan kädestä eikä edes jalasta.