Kaveripuuhia

Eilen oli Miukulla koulua, mutta pikkupojilla vapaapäivä. Ajelimmekin Alexin kanssa Ahtin luo kaffelle ja leikkimään. Mutta voi noita poikia! Ensimmäinen tunti meni siihen, että molemmat päivystivät leluja tarkkasilmäisinä ja aina toisella teki mieli leikkiä juuri sillä pyörällä, minkä toinen oli ottanut. Ja entäs kun Ahti halusi tulla istuskelemaan minun syliin? Voi sitä itkua ja hammastenkiristelyä Alexin puolelta. Huh heijaa! Ilmeisesti tämä taistelu piti käydä, sillä sen tunnin kuluttua alkoi homma edetä iloisempaan suuntaan. Ilma lämpeni ja päätimme heittää pojat uima-altaaseen Ahtin mamman kanssa. Ihanaa oli polskia, hyppiä ja pulikoida viileähkössäkin vedessä! Uinnin jälkeen sitten rasvattiin mammaa ja kaveria niin sulassa sovussa.

Illalla sitten kaveripuuhat jatkuivat kotosalla kun Marko lähti poikien kanssa naapuriin tervehtimään Maxia ja Talia. Hyvin oli henkilökunta otettu käyttöön, sillä lastenhuoneessa oli talon lasten kanssa kaksi lastenhoitajaa! Huvitti kun kysyin Miukulta, että oliko nanny mukana ja vastasi huudahtaen "Kaksi nannya!". Joo, ja alakerrassa vanhemmat viihdyttivät vieraita ja Markoa rentoutuneina. Ihmettelivät vielä, kun olemme lähdössä Masai Maraan AUTOLLA, emmekä LENTOKONEELLA. Different world, dear. 

Henkilökunta, eli taistelupari palasi tänään töihin. Pidimme heille tiukan puhuttelun aamulla ja palasimme arkeen. Steven silmälasit ovat hajalla ja silmäkulma turvonnut Estherin harjallalyönnin seurauksena ja muutenkin ovat aika hiljaista porukkaa, mutta töissä ovat ja homma jatkukoon. Sääliä emme tunne kumpaakaan kohtaan vaikka harmillista tuollaiset perheriidat tietysti ovat.

Masaitten mullikat sattuivat tielle.