Kenia on hyvä ja kaunis

Tätä kirjoittaessani Westgaten tilanne on edelleen päällä. Suurin osa panttivangeista liene jo pelastettu, mutta osa vielä sisällä. Eilen illalla katselimme netistä paikallisia tv-uutisia ja kyllähän paikallinen journalismi on aika raakaa eikä siinä paljon uhrien intimiteettiä säästellä. Suurlähetystö tavoitti meidät matkalta Masai Marasta Nairobiin ja lähettelee nyt turvallisuustiedoitteita facebookin kautta. Matalaa profiilia kai pidetään seuraavat päivät, mutta kuitenkin eletään normaalia arkea. Mikael lähti aamulla kouluun ja Marko töihin. Pian lähden minä Karenin Nakumattiin täydentämään ruokavarastoa. Jos se muuten on edes auki...Markon lounaspaikka ei tänään ole Junctionin Artcaffè (eikä muuten taida olla koko viikkona) sillä samaiseen Westgaten kahvilaan heitettiin ne ensimmäiset granaatit lauantaina. Aiemminkin on näistä avonaisista kahviloista varoiteltu, mutta nyt ensimmäistä kertaa terroristit toteuttivat uhkauksensa länkkäripaikkoja kohtaan.

Toivotaan, että selkkaus saadaan pian ohi ja sitten vain odotellaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Harmittaa vietävästi, että tällaiset asiat vaikuttavat mm. siihen, että ystävät eivät nyt uskallakkaan tulla enää kylään tähän kauniiseen ja ihanaan maahan! Juuri tänä viikonloppuna oli kahden eri ystäväperheen kanssa puhe katsella päivämääriä ja varata lennot tännepäin. Muistakaa kaikki kuitenkin, että me elämme täällä tavallista arkea, käymme safareilla ja reissaamme taas mm. ensi viikonloppuna Mombasan rannoille! Hyvää ja kaunista siis riittää! Terroristit ja kaistapäät kun liikkuvat koko maailmassa.

Ja sitten Masai Maraan! Olipas hieno ja hulppea reissu taas kerran. Meitä lähti matkaan kaksi safariautollista joista toinen auto olikin täynnä suomalaisia (me sekä Piia/Turkan porukka). Matkan kohokohta oli tällä kertaa kuumailmapallosafari johon osallistuin Piian ja Turkan kanssa lauantaiaamuna. Itku pääsi liikutuksesta kun pallo nousi ilmaan, sen verran upealta nousu ja lento tuntui! Korissa oli hiljaista ja suuri, upea Mara näkyi joka puolella silmänkantamattomiin. Lensimme noin tunnin verran. Nousimme välillä n. 600 m korkeuteen ja sitten taas laskeuduimme todella lähelle maanpintaa. Eläimiä bongailimme laumoittain, jopa 15 leijonan lauman! Toki pallosta katsoen, eläimet jäivät kauemmaksi kuin autossa niitä bongaten. Itselle eivät eläimet oikeastaan olleetkaan niin tärkeitä. Hienointa oli vain katsella maisemia ja taivaanrantaa. Tansania oli aivan vieressä, Kilimanjaro ja muut vuoret näkyivät hyvin.

Laskeutuminen meni hienosti! Istuimme alas koriin, pidimme kiinni reunasta ja humps olimme maassa. Sitten meidät ohjattiinkin safari-Jeeppeihin ja ajoimme aamiaispaikalle. Kuten kuvasta näkyy, pöydissä oli valkoiset liinat ja kokit paistelivat haluamiamme munakkaita ja lättyjä. Ihanaa! Aamiaisen jälkeen ajelimme vielä kolmestaan oppaan kanssa tunnin verran ja bongasimme mm. kolme gebardia, äidin ja kaksi poikaa, jotka kuulemma yleensä hyppäävät autojen katoille. Tällä kertaa valitettavasti näin ei käynyt, mutta todella läheltä saimme kissoja katsella. 

Muuten otimme Base Campissa rennosti. Nukuttiin päikkäreitä, syötiin hyvin ja käytiin aamua iltaa safariajeluilla. Korujakin tietysti taas ostin. Sekä Base Campin mamoilta että puiston portilta. Pyysimme myös masaita katsomaan Alexia "sillä silmällä" eli tarkastelemaan, josko hänessä olisi masai-heimoa ja niinhän sieltä heti muutamaan otteeseen tuli vastaus että aivan selvä masai. Eräs mies taas oli sitä mieltä että samburu-heimoa. Molempia olemme itsekin miettineet. Samburu on ehkä loogisempi, sillä alue sijaitsee lähellä Nyeria, missä Alex on syntynyt. Niinhän tuo on poika kova hyppimään ja liikkumaan, että hyvinkin voisi masai olla!

Lauantaina meidät yllätti safariajelulla valtava sade- jaiin raekuuro! Toinen busseistamme jäi jopa jumiin, kun joen vesi nousi niin nopeasti ja yllättäen. Tuollakin ajelulla näimme loppujen lopuksi ihanan leijonapariskunnan kisailemassa ja nuoria kirahveja vanhempineen. Mutta sade tuli kyllä sellaisella voimalla että kaikki oli veden vallassa aivan yhtäkkiä. 

Kotiin palattiin kurjista uutisista huolimatta hyvällä mielellä ja illan päälle paistoimme vielä uudella etelä-afrikkalaisella vohveliraudalla herkkuvohvelit! Uutisia siis seurattiin, mutta onneksi pojat eivät vielä ymmärtäneet ikävistä asioista mitään.