Uusi alku Suomen blogille

Olen jo kauan pohtinut, että blogin kirjoitusta pitäisi jatkaa. Ja ihan vain itsekkäistä syistä. Valokuvia tuli otettua runsaammin ja arkiset asiat jäivät mieleen jotenkin hauskempina ja iloisempina. Nyt arki vain rullaa eteenpäin eikä siitä jää oikein mitään mieleen. Uutta blogia en viitsi perustaa, mutta kaipa tämäkin kelpaa. Toki kirjoitukset eivät enää tule Keniasta vaan ihan Suomen Pasilasta.

En myöskään tiedä ketä blogia lukemaan kutsuttuja ystäviä ja sukulaisia kiinnostaa lueskella meidän Pasilan arjesta. Mutta lukekoon ken haluaa. Blogi on siis edelleen suljettu, sillä en halua julkisia keskusteluja enkä pahaa mieltä ihmisten sanomisista tai sanomatta jättämisistä.

Viimeiset puoli vuotta mitä olemme Suomessa nyt asuneet on mennyt nopeasti ja paljon on tapahtunut. Pojat viihtyvät edelleen Kielon kansainvälisessä päiväkodissa Pasilassa. Lapsia päiväkodissa on vähän, 18. Opettajat ovat mukavia ja kaikki otetaan hyvin henkilökohtaisesti huomioon. Miukun tämän hetken lempipuuhaa on matojen kaivelu ja niinpä Ilinca-ope perusti parillekymmenelle kastemadolle "wormerin" eli matojen kodin lasipurkkiin. Haisevat kuulemma aikalailla...

Tässä Mikael ja lempiope-Grace, joka ei enää ole ope vaan meidän lapsenvahtimme ja englannin tutorimme.

Alex oppi toukokuussa ajamaan pyörää ilman apurattaita ja nauttii liikkeestä ja itsenäisestä liikkumisesta valtavasti. Moni naapurimme onkin sanonut, ettei ole koskaan nähnyt pojan kävelevän. Juoksu on siis Mount Kenian pojalle ensisijainen liikkumismuoto. Tai hyppely. Tai pyöräily.

Marko jätti Nokian ja hyppäsi yrittäjäksi kahden entisen Nokialaisen ja Afrikka-taustaisen Jussin kanssa. Kohta on edessä työmatka Nairobiin ja sinne ne bisneksetkin siis suuntautuvat. Mieshän antautuu täysillä kaikkeen mitä tekee ja toinen pikkuinen projekti uuden yrityksen lisäksi on nyt sitten talonrakennus. Ostaa täräytimme toukokuussa "Metsälän parhaan tontin", niinkuin monet uudet naapurimme ovat sanoneet. Nyt tontilta on purettu vanhat rakennukset ja ensi viikolla jatkuu maarakennusprojektit. Lokakuun lopulla olisi tarkoitus pystyttää talopaketin betonielementit ja ens kesänä muuttaa kimpsut ja kampsut uuteen kotiin. Jännittävää!

Minä pendlaan junalla Keravalle ja jatkoin opetustani siitä mihin viisi vuotta sitten jäin. Nappasin siis kansion kaapista ja aloin hommiin. Eipä siinä sen kummempaa. Toki tuntuu, että tässä on nyt vähän jämähdetty ja jotain uutta pitäisi saada työhön. Eipä ne asiat siitä hirveästi muutu. Samat viisi sointua kitaralla ja Sibelius jonnekkin väliin. Yllätys oli se, että uudet lukion ekaluokkalaiset eivät enää tunteneet Juice Leskisen "Syksyn sävel" biisiä edes nimeltä. Olenko muumio?

Muutamia kuvia kesän vietosta: