Busy boy!

Pakko jakaa ajatuksia Mikaelista: projekti projektin perään...ja mieluiten kokkaamista oikeilla aineksilla. Joka päivä. Aamusta iltaan. Tai sitten myydään, järjestetään Jackson-koiralle synttäreitä, tehdään jalkahoitoa Alexille tai jollekin siihen suostuvalle. Hetken päästä ollankin sitten piknikillä pihalla ja viltille on kannettu puolet jääkaapin sisällöstä. Tänään piknik-reppuun oli mennyt myös raaka kananmuna ja arvaatte miten sille oli käynyt pihalle päästyä? Alex kuulemma oli laittanut sen sinne. Juu, niin taisi laittaa. Tokihan se on aivan sympaattista, että nytkin nuori mies on keittiössä ja pilkkoo tomaattia ja kurkkua salaattiin.

Tänään meillä oli sitten Miss Wendy ensimmäistä kertaa pitämässä "English Club":ia tms. Kaikkia taisi jännittää hieman ja alkutervehdyksetkään ei menneet ihan putkeen. Pikkuhiljaa lapset lämpenivät ja melkein tunnin ajan molemmat olivat enemmän tai vähemmän mukana. Mikael tietysti enemmän äänessä. Hienosti poika kyllä puhuu englantia ja sanavarasto on jo aika laaja. No, johan täällä on kaksi vuotta asuttukin, että ihme olisi jos ei olisi kieli tarttunut.

Melkein tunnin verran meni hienosti ja pihalta kuului iloinen nauru ja puuhastelun meininki. Sitten Mikael sai, kas kummaa, idean leipomiseen ja sen jälkeen tulikin itku-räkä poskella-raivari, kun en siihen suostunut. Huh huh. Totesimme Wendyn kanssa, että näin eka kerralla tunti on sopivan mittainen aika. Ensi viikolla sitten tapaamme kahteen otteeseen ja eiköhän tämä tästä lähde käyntiin!

Esther on ollut nyt iltapäivisin viikon kokkikurssilla. Viimeksi kurssi oli "advanced" ja tämä on sitten vain "basic". Kuulemma tulee kuitenkin paljon uuttakin asiaa ja reseptit ovat ehkä paremmin arkeen sopivia. Tänään kotiin tullessani täällä oli odottamassa pekoni-sipuli-piiraset muffinssivuoissa. Olipas maukkaita! Siihe vain lisäksi pikkukokin pilkkomat vihannekset ja illallinen oli valmis. Toki piti vielä leipoa Mikaelin kanssa Minnalta saadun reseptin mukaan omenakakku, kun kerran iltapäivällä meni hermo kieltoni vuoksi. Ja eihän se kokille riittänyt. Kun omenakakku oli uunissa, alkoi herran oman kakun värkkäys: pari desiä öljyä, jauhoja ja jotain muuta...En tiedä söikö Jackson-koira sitä mössöä koskaan vai minne se loppujen lopuksi päätyi.

Trampoliinin paikalle tuli paskakaivo ja sille etsitään nyt uutta paikkaa. Alex on sen verran kevyt, että tramppa kestää pomppimisen vaikka alla ei ole kuin 10 ilmaa.