Vuosi vaihtui suoraan sanottuna aivan huomaamatta. Toki koko päivä oltiin valmisteltu vieraiden tuloa siivoamalla, leipomalla, laittamalla ruokaa jne. Iltapäivällä kylään saapui Samran perhe sekä toinen täällä oleva suomalaisperhe vieraineen. Meitä oli siis yhteensä 8 aikuista ja 6 lasta. Hulinaa riitti, voin kertoa!
Sauna lämpesi koko illan ja yön ja vielä aamullakin lämmitimme sen uudemman kerran. Olipas mukavaa saunoa yksin ja yhdessä, pimeällä ja valoisalla. Ruokaa oli tarjolla monenlaista; burritoksia, karjalanpiirakoita, samosoja ja vielä jäliruoaksi kahta erilaista kakkua ja juustoja. Nam! Muutamaan kertaan pyörähdimme pimeällä pihalla polttelemassa tähtisadetikkuja ja heittelemässä niitä lähipuihin roikkumaan. Valoimme myös "tinoja", eli sulatin kynttilänjämiä ja nakkelimme steariinia vesiämpäriin. Ihan hauskoja rasvaimurasvan värisiä möykkyjä niistä tuli!
Toinen perhe lähti kotiin ennen puolta yötä, mutta Samran porukat jäivät yöksi. Se olikin Mikaelille asia, jota oli odotettu jo useita päiviä. Miuku oli suunnitellut, että Samra tulee nukkumaan hänen viereensä, mutta päätimme kuitenkin, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään...Yöllä vuoden vaihtumisen aikaan istuimme PIetan ja Markon kanssa vielä olohuoneessa juttelemassa, mutta emme tosiaan huomanneet katsella kelloa vaihtumisen aikaan. Ennen nukkumaanmenoa käväisimme vielä Markon kanssa pikaisesti lämmittelemässä saunassa kynttilän valossa.
Aamu alkoi arkisesti puuron keitolla ennen seitsemää. MInä otin omaa aikaa tiskaamalla rauhassa eilisen valtavan tiskivuoren ja Marko lämmitteli siis saunaa. Sami ja Marko taisivat tehdä vielä pienen jumpankin pihalla, kuten eilen illallakin. Kymmenen maissa saimme sitten Grace-hierojan luoksemme ja istunkin parhaillaan jalkahoidossa. Ihanaa!
Tässä pari kuvaa eilisillalta. Ei muistettu napsia kuvia...
Jäkiruokakaffella Brita-tortun ja jäätelökääretortun kanssa.
Sami työntää vauhdilla Samraa illan pimeydessä.
Alex ja Lukas aamupotalla. Pojat ovat kasvaneet samassa lastenkodisa, mutta eivät kyllä tunnistaneet toisiaan jälleennäkemisessä...aikaa Alexin lähdöstä oli kulunut jo 4kk ja siinä ajassa pienen pojan mielestä katoaa jo moni asia. Me sen sijaan kyllä muistimme syöttäneemme Lukasta ja leikkineemme hänen kanssaan!
MIkael alkoi kaipailla eräänä päivänä mustikkamuffinssia...Why? No, kaupasta löytyi mauttomia pensasmustikoita ja leivoimme yhdessä näitä herkkuja. Valitettavasti ne eivät sitten maistuneetkaan Miukulle. Ja ne mustikat olivat oikeastaan aika pahoja ihan paljaaltaan. Brita-kakkuun laitoin vadelmia, jotka nekään eivät sellaisenaan maistuneet miltään mutta makeassa kakussa olivat aivan hyviä. Jäätelökääretorttuun taas murskattiin mansikoita. Ja sama homma, karvaita ovat ilman sokeria...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti