Autoilua

Eilen Marko tuli kotiin uudella (käytetyllä) autollamme! Autosta oli ollut puhetta jo Suomessa, mutta alkuun näytti että se saadaan vasta keväällä. Vaadittiin kuitenkin vain yksi puhelinsoitto ja auto olikin jo seuraavana päivänä Nokian pihassa. Harmittaa hieman luopua Patrick-kuskistamme, sillä hänestä on paljon apua aika monessa asiassa. Nyt palkattiinkin hänet vielä viikonlopuksi opastamaan hieman ajossa, ajoreiteissä jne.

Auto on Toyota Rav 4, eli pieni maasturi. Ihan kiva istua vähän korkeammalla niin näkee liikennettä paremmin. Mikaelille on roudattu Suomesta istuin ja se otettiin nyt kunnolla käyttöön. Varsinkin kun sekä Marko että minä ajeltiin tänään. Patrick istui etupenkillä ja antoi ohjeita minne piti ajaa. Vasemmanpuoleinen liikenne ja ajaminen sinällään ei ole vaikeaa. Ainoastaan vilkun käyttö tuotti aluksi hankaluuksia kun se on oikean käden puolella. Päälle meni siis muutamaan kertaan pyyhkimet vilkun sijaan...Liikenteessä pätee sääntö "kaikilla on etuajo-oikeus". Toisin sanoen pitää ottaa tila haltuun kun sitä tarjotaan ja välillä myös silloin kun sitä ei tarjota. Autoja on sen verran paljon että nopeudet ovat onneksi hitaita, mutta tarkkana saa olla, ettei kolauta edessäolevan perään. Vilkun käyttö ei ole ihan tavallista eikä ajovalojakaan pidetä aina päällä. Edessä olevan auton kääntyminen ja jarruttaminen ei siis aina näy päällepäin. Matatut eli pikkubussit ovat ehkä rasittavimpia tielläliikkujia. Ne pysähtyvät miten haluavat, tunkevat eteen, poukkoilevat ja ajavat ylinopeutta tienatakseen mahdollisimman paljon päivän aikana. Ja usein kuskit ovat humalassa tms. Busseissa luotetaan kuitenkin korkeimman käteen, sillä yleensä takaikkunassa lukee "Praise the Lord", " Jesus Saves", Jesus is our Lord" jne jne. Tuota menoa kannattaa ehkä julistaakin pelastusta.

Aamulla ajoimme talollemme kahden naisen kanssa mittaamaan verhojen tarvetta. Ikkunoita ja huoneita on paljon ja pikalaskulla metritavaraa tarvitaan aika paljon...Valitsimme myös materiaaleja ja maanantaina tapaamme naiset kangaskaupassa ja valitsemme kankaat. Tämän jälkeen tehdään hintalaskelmat ja katsotaan mitä sanomme asiaan. Talossa on ainakin kaksi huonetta joita emme ota käyttöön, mutta laitamme niihin valoverhot ihan vain somisteeksi ulospäin.

Patrick varoitti ompelijanaisista että he ovat "veeery big" ja totta puhui. :) Kenialaiset ovat ylipäänsä hyvin kaunispiirteisiä riippumatta heimosta. He myös kantavat kroppansa ylpeästi ja pukeutuvat muotojaan korostaen. Muodot ovatkin suurella osalla naisista aika muhkeat, erityisesti peppu on huomattavan rehevä. Sitä ei tosiaankaan peitellä, vaan hameet ja housut korostavat pyöreitä lanteita. Ja itseasiassa se on kauniin näköistä! Hyvin usein naiset pukeutuvat perinteisistä afrikkalaisista kankaista tehtyihin hame-pusero-setteihin. Nairobissa näkee myös paljon erittäin muodikkaasti pukeutuneita ihmisiä, niitä joilla on rahaa ostaa muodikkaita vaatteita. Suurin osa tavallisista ihmisistä ostaa vaatteensa kuitenkin käytettyjen vaatteiden torilta, mitumbalta. Siellä myydään eurooppalaisten ja amerikkalaisten esim UFF:lle lahjoittamia vaatteita ja kenkiä. Myös expatit käyvät näillä toreilla etsimässä merkkituotteita (Hilfiger, Guess jne) pilkkahintaan. Kadunmiehen muoti siis on jotain mitä me olemme käyttäneet joitakin vuosia sitten.

Iltapäivällä ajoimme vielä ihan vain ajamisen ilosta Ya Ya-ostoskeskukseen joka sijaitsee kohtuullisen lähellä meitä. Kiertelimme hieman ja joimme kahvit jo tutuksi tulleessa Nairobi Java kahvilassa. Ostarilla oli lähinnä valkoisia turisteja ja expateja sekä adoptiohakumatkalla olevia ruotsalaisia. Tunnin pysäköinti maksoi täällä 3 snt. Mikaelille löydettiin vauvauinnista tuttu uimarengas jossa voi istua, jolloin vedessä ei tarvi olla koko kropalla. Tämä auttoikin heti ja Miuku innostui uimaan toisen kerran täällä ollessamme! Uima-altaiden vedet ovat nimittäin tosi kylmiä. Markohan ei ole vielä käynytkään uimassa...Ostimme myös toisen ison uimarenkaan huomiseen suurlähetystön joulujuhlaan lahjaksi. Sinne on tulossa joulupukki käymään ja pyydettiin tuomaan lahja mukana.