Eilen tehtiin Mikaelin kanssa piparitaikina ja tänään oli sitten vuorossa leivonta. Aluksi ajattelin tämän homman lähinnä ajanvietteenä, ei niinkään joulutunnelman kohotajana, mutta kyllä siinä kummasti joulumielikin ilmaantui kun laitettiin tontulle puku päälle ja pipo päähän, joululaulut soimaan ja kynttilä pöydälle palamaan! Taikina onnistui täkäläisistä tuotteista hyvin ja poro/possu/kuusi/enkelipipareita tuli puolikkaastakin taikinasta kolme pellillistä. Kiitos muuten Tiinalle piparimuoteista! Tähän asti ne ovat olleet muovailuvahakäytössä ja nyt päästiin sitten tosiasiaan. Mikael oli siis reenannut tätä hommaa varten jo pari viikkoa.
Lydia ja Patrick saivat pussilliset pipareita kotiin vietäväksi sillä meillä tuli piparikiintiö aika pian täyteen...maustepussissa on vielä puolet jäljellä, joten ensi viikolla samanlainen urakka. Huomenna ajattelin kokeilla Lucia-pullien leivontaa. Ihan vaan ajankuluksi siis!
Kävimme vielä Mikaelin kanssa lähikaupassa kävellen. Tähän reissuun menee yleensä aika paljon aikaa sillä Miukun pitää pysähdellä tutkimaan matkan varrelta löytyviä tärkeän näköisiä kiviä ja keppejä, ja niitä riittää. Välillä ohikulkijat pysähtyvät jututtamaan ja naureskelevat Miukun touhuille. Portinvartijat tuntevat Miukun nimeltä ja aina ohimennessä lyödään "high five" tai kätellään hyvät päivät.
Marko ja Patrick hakivat meidät töiden jälkeen ja lähdimme Mombasa Roadille huonekalukauppoihin. Ruuhkat olivat taas aikamoiset ja auto ahdistavan kuuma. Tänään aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja on ollut kuumempaa kuin aikasemmin. Alkaakohan sää vaihtua? Huonekalukaupat olivat aika vaatimattomia, mutta saimme muutamia hyviä ideoita ja valokuvia sisustukseen. Nyt pitää kerätä kuvia sen tyyppisistä huonekaluista mitä haluamme ja suunnata sitten kuvapinon kanssa Ngong Roadin puuseppien luokse. Monet skandinaavit tuovat mukanaan Ikean kuvaston ja osoittavat sieltä mitä haluavat ja sitä sitten suurinpiirtein saavat. Ja hinta on halvempaa kuin Ikeassa. Meitä ehkä kiinnostaa osin halvat perushuonekalut mutta myöskin jotkut kivat, erikoiset ratkaisut joita voisi sitten kuvitella roudaavansa Suomeenkin.
Marko muuten kävi alakerran Salonika Salonissa parturissa ja tuli oikein hyvä, hinta 7 €.
Jee, ahkerat leipurit vauhdissa! Mahtavaa, nyt kun teillä(kin) on tuo Tojota! Pääsette vapaasti liikkeelle ja muutenkin pystytte orientoitumaan paikalliseen elämään. Mukavaa tuo, että voi työllistää paikallisia puuseppiä, eikä tarvi ostaa ketjusta. Jokin kunnon iso ruokapöytähän vois olla mahtava tehä!
VastaaPoistapuusepät tosiaan tekee mitä vaan...printtaillaan netistä kuvia niille ja olihan niillä omiakin esittelykansioita jo valmiina. Jotain pitää tehdä vähän erilkoisempaakin ja tuoda sitten Suomeen.
VastaaPoista