Joulupäivä alkoi kaurapuurolla ja tv:n lastenohjelmilla. Telkkarista tuli aamutuimaan Teletappien japanilaisversio jota Mikael töllötteli puuron syönnin ohessa. Toinen vaihtoehto olisi ollut Kenian kanavan särisevät kotikutoisen näköiset joululaulu/gospel-musavideot, mutta niitä kateltiin jo edellisenä päivänä.
Hotellin ilmoitustaululla oli ilmoitus läheisellä koululla olevasta monikulttuurisesta joululaulutapahtumasta ja sinne suuntasimme aamupäivästä. Tilaisuus osoittautui kuitenkin jonkun pienen kansainvälisen seurakunnan jumalanpalvelukseksi. Meidät otettiin tietysti sydämellisesti vastaan ja vielä esiteltiinkin kaikille (yhdellä amerikkalaisista lähetystyöntekijöistä oli suomalaiset sukujuuret). Mikael nukahti pian Markon syliin ja saimme hyvän syyn lähteä vähin äänin pois. Ehkä olisimme jääneetkin jos meno olisi ollut afrikkalaisempaa ja ja rennompaa. Nyt sen sijaan ajattelimme käyttää hyväksi pyhäpäivän hiljaista liikennettä ja ajaa hurautimme Westlandsiin, toiselle puolelle Nairobia. Kauppakeskukset olivat ymmärrettävästi kiinni mutta supermarketit auki. Otimme kartalta uuden suunnan keskustan läpi Ngong Roadille ja Uchumi-markettiin! Tämä on halvempi ketju kuin Nakumatt ja selkeästi paikallisten suosiossa. Kassiin tarttui lähinnä hedelmiä ja vihanneksia. Kadunvarsilla näkyi juhlavaatteisiin (todellakin JUHLAvaatteisiin) pukeutuneita ihmisiä matkalla sukuloimaan ja bussit ja matatut olivat täysiä. Jossain siis näkyi, että vietetään pyhää.
Huoneistohotellissamme on väkeä näin joulunakin. Eräs Japanissa asuva kenialaissyntyinen nainen on täällä sukuloimassa kahden lapsensa kanssa kaksi kuukautta ja nyt joulun aikaan hänen sukulaisiaan on ollut täällä bussilastillinen. Lähdimme Miukun kanssa uima-altaalle ja pian meidän kanssa siellä oli toistakymmentä Daisyn sukulaista! Porukka oli eläväistä ja leikki Miukun kanssa koko ajan. Uimareissulta meidät kutsuttiin sitten naapuriin jossa on kaksi viikkoa asustellut egyptiläinen bisnesmies. Hän keitti meille teetä ja antoi Markolle Vick´siä flunssaoireisiin. Reppanan englanninkielentaito vain oli hyvin alkeellista ja keskustelu siten aika vaikeaa. Mies on aiemminkin moneen kertaan pyydellyt Markoa drinksulle tms. Hänellä on varmaan ollut aika tylsää ja yksinäistä...No, huomenna mies pääsee kotiin perheensä luo ennekuin lähtee taas työreissulle Sudaniin.
Mikaelilla on tällä hetkellä tapana heitellä tavaroita pitkin huoneita kun hermo menee ja välillä ihan muuten vaan...Marko on kuitenkin Puppe-satujen avulla saanut Miukun siivoamaan iltaisin kaikki levitetyt lelut lattialta hyllyyn! Hyvä Puppe! Ja hyvä Marko! Aika monessa asiassa voi vedota siihen kuinka Puppe tekee sitä ja Puppe tekee tätä...Ja Miuku perässä. Ei hassumpaa tapakasvatusta.
Tänään lämmitämme vielä viimeiset glögit maustepusseista joita toin mukana Suomesta ja kuuntelemme hieman YL:n tai Rajattomien joululevyä, mutta sitten taitaa joulunvietto meidän osaltamme jo loppua. Kuusi sen sijaan saa toki olla koristeltuna vaikka Nuutin-päivään saakka! Ja kynttilöitähän täällä voi poltella vaikka läpi vuoden, pimeä kun tulee tarkalleen 18.30 päivästä toiseen.
Ihanaa lukea teidän kuulumisianne sieltä kaukaa. Ihan kuulen äänesi Ullis, kun kertoisit oikeasti näistä tapahtumista. Tosi ihanaa, että olette löytäneet tekemistä ja näkemistä ja olet saanut luotua myös erilaisia kontakteja siellä. Ja miten hienosti Mikaelkin on sopeutunut uudenlaiseen elämään, vaikkkaan en sitä edes epäillyt. Toivottavasti Puppe houkuttelee jatkossakin korjaamaan leluja. Tsemppiä "raiviksien" kanssa. Ihan liikutuin näistä teidän kuulumisista. Paljon haleja ja terkkuja koko porukalle täältä lumisesta Suomesta!
VastaaPoistaMarja perheineen