Vapaapäivän viettoa

Aamu alkoi tuttuun tapaan ennen seitsemää. Tuleepahan vuorokauden tunnit elettyä täysillä. Tänäänkin söimme Mikaelin kanssa aamupuurot ja kahvit parvekkeella. Seitsemältä on vielä hieman viileää, mutta puoli kahdeksalta aurinko paistaa jo kuumasti. Kahvi on täällä todella hyvää kuten olen jo aiemminkin postannut. Tummaa paahtoa ja tuoreen makuista. Leivät taas ovat enimmäkseen paahtoleipä-tyyppisiä. Osa on olevinaan moniviljaista tms mutta aika höttöä ne kaikki ovat. Joistakin kaupoista saa saksalaistyyppistä ruisleivän tapaista paahtoleipää joka on tietysti 3 kertaa kalliimpaa kuin tavallinen leipä. Leipomoista voi saada jonkinlaista rukiisempaa leipää, mutta ei sekään oikein maistu. Pitänee keksiä aamupalaksi jotain muuta kuin leipää...Vaikkapa paikallista perusruokaa eli maissipuuroa, ugalia! Ei olla muuten vielä kokeiltu sitä, jospa se maistuisi Mikaelillekin paremmin kuin kaurapuuro.

Tämän päivän tapahtuma oli Suomi-koulun ja Kenya-Finns-yhdistyksen järjestämä joulujuhla suurlähettilään residenssissä. Suomi-koulu tarkoittaa sitä, että suomalaiset koululaiset voivat osallistua koulupäivien jälkeen suomenkielen opetukseen muutamia kertoja viikossa. Koululaisia on tällä hetkellä 17 kpl 1-9 luokkalaista. Joulujuhlassa he saivat todistukset kuluneesta lukuvuodesta. Suomalaiset lapset ovat hajaantuneet aika moneen kansainväliseen päiväkotiin ja kouluun riippuen vähän millä alueella asuvat.

Joulujuhlassa oli mukava tunnelma ja perinteinen jouluruoka maistui hyvältä! Ruisleipää söimme jokainen monta palaa. Teki melkein mieli piilottaa laukkuunkin muutama jälkiuuniviipale...Terveisiä siis tuleville vierailijoille: ruisleipää saa tuoda!! Myös joulupukki vieraili juhlassa ja kutsui luokseen nimeltä jokaisen paikalla olevan lapsen. Mikael ei pelännyt pukkia ollenkaan tällä kertaa. Sain myös vaihdettua puhelinnumeroita muutaman adoptiohakumatkalla olevan perheen äidin kanssa. Tällä hetkellä perheitä on matkalla 4 ja he kaikki asuvat aika lähellä nykyistä asumustamme. Kenian adoptiomatkahan kestää n. 8 kk. Kaikki nämä perheet olivat saaneet n. vuoden ikäiset suloiset pojat jotka touhukkaasti pyörivät ympäri pihaa. Toivotaan siis, että jo ensi viikolla pääsemme Miukun kanssa äiti-lapsi-treffeille!

Juhlan jälkeen kävimme vielä Maasai-marketilla Ya Ya-ostarin parkkipaikalla. Maasai-market tarkoittaa sitä, että paikalliset (muutkin kuin maasait) tulevat myymään käsitöitä jne kolmena päivänä viikossa aina eri puolille kaupunkia. Tämä tori ei ollut kovin suuri mutta tavaraa riitti. Enimmäkseen sitä samaa mitä jokapaikassa kuten puukirahveja, kankaita, koruja, sandaaleja jne. Paikka oli kuuma ja ahdas joten Marko-shoppailija sai tarpeekseen jo ensi metreillä. Tänne pitäisi tulla rauhassa ja aamusta ja käydä ensin paikka rauhassa läpi ennenkuin aloittaa tinkaamisen ja kaupanteon. Ehdin kuitenkin ostaa yhden kikoin ja yhden kangan. Kikoi on vähän niinkuin sharong eli lähes yksivärinen kangas jota voidaan käyttää hameena, lapsen kantoliinana, makuualustana jne. Kanga taas on kaksi kertaa kikoin kokoinen painokuvioinen kangas josta on tarkoitus tehdä sekä hame että paita. Yhteensä maksoin näistä 11 €. Lähtöhinta oli 14 € eli kovin kummoista alennusta ei tullut. Ihastuin myös kalabasseihin joita oli koristeltu kaiverruksin. Näistä pyydettiin 62 € pari (iso n. 40 cm halkaisija ja pieni 25 cm halkaisija) mutta olisin saanut ne ainakin 32 € ellei halvemmallakin, mutta onneksi minulla ei ollut käteistä niin paljon mukana. Täytyy vielä tarkkailla hintatasoa ennenkuin alkaa isompiin osteluihin! Tinkaaminen on kyllä vaikeaa...Nuo kalabassitkin pitäisi kyllä saada halvemmalla.

Patrick oli mukanamme tänään autossa sillä lähettilään kotiin oli hieman monimutkaista ajaa. Voi olla, että tämän jälkeen emme enää häntä juuri tapaa. Annoimmekin hänelle joululahjaksi uuden puhelimen sekä vielä minun vanhan puhelimeni. Patrickin vanhasta puhelimesta kun ei erottanut enää kirjaimia ja numeroita. Itselle ostin 30 €: lla Nokian perusmallin johon saa laitettua kaksi SIM-korttia yhtäaikaa. Patrick kertoi muuten, että viime yönä heidän naapuriensa talo oli palanut. Palokunta oli soitettu paikalle 5 kertaa, mutta se ei koskaan saapunut. Naapurit yrittivät sammuttaa paloa onnistumatta siinä. Perhe menetti kaiken, mutta selvisi itse vahingoittumatta. Voi vain kuvitella mikä tragedia tapaus oli perheelle. Kenelläkään ei ole vakuutuksia koska ne ovat niin kalliita eikä sosiaaliturvaa ole olemassa, joten pärjääminen on tiukassa.