"Kan du alla svordomar på svenska?"

Eilen oli ensimmäinen työpäiväni ruotsalaisella koululla. Tapasin aluksi naapurikoulun musiikinopettajan, Peterin, jonka kanssa minulla on tarkoitus johtaa koulun kuoroa ensi viikosta alkaen. Juttelimme musiikinopetuksesta Keniassa, Suomessa ja Ruotsissa ja totesimme sen olevan aika erilaista joka maassa. Keniassa painotetaan laulamista, joka on luonnollinen osa kulttuuria ja Skandinaviassa taas on enemmän bändisoittoa ja "learning by doing"-meininkiä. Ruotsissa sitten on ehkä Suomea enemmän kuoro- ja lauluperinnettä. Keniassa opettajien työtä ohjaa opetussuunnitelma kuten muuallakin, mutta täällä se määrittää hyvin tarkkaan mitä ja milloin opetetaan, eikä anna opettajille juurikaan vapauksia. Peter on ollut mukana luomassa oman koulunsa opetussuunnitelmaa ja käyttänyt apuna mm. Helsinki school of music:n opetussuunnitelmaa. Onko kyseessä Sibelius-lukio vai mikä? Kuka tietää?

Eilinen opetusryhmäni oli 7-9 lk:n oppilaista koottu ryhmä jossa oli 5 oppilasta. Joukossa oli myös yksi suomalainen lähetystyöntekijöiden poika. Olin jo unohtanut kuinka spontaaneja ja välittömiä yläkoululaiset ovat ja meillä olikin oikein mukavat kaksi tuntia! Oppilaat olivat selkeästi hieman paremmman väen lapsia, mutta hyväkäytöksisiä ja ystävällisiä. Ketään ei tuntunut häiritsevän ettei ruotsinkieleni ollut täydellistä tai että joskus hain jotain sanaa..."Säg det på finska, så Ville kanske vet det!" "Eller på engelska, vi alla kan det!" "Kan du alla svordomar på svenska? Eller på swahili?" :) Soitimme kitaraa, rumpuja, teimme draamaleikkejä ja kaikilla tuntui olevan oikein mukavaa.

Ruotsalaisella koululla on asuntola, jossa lukiolaiset asuvat. Suurin osa heistä on siis Ruotsista toiselle vuosikurssille tulleita vaihto-opiskelijoita. Ala- ja yläkoulun oppilaat taas ovat ruotsalaisten expatien lapsia lähinnä Nairobista. Koululla on myös uima-allas, suuri piha sekä mukavat vanhahkot rakennukset. Samassa pihapiirissä toimii myös hollantilainen koulu ja päiväkoti. Ruotsalaiset adoptiomatkaperheet vierailevat myös pihassa tiiviisti. Tänne voisi varmaan tulla vaihtariksi myös Suomesta, jos ruotsinkieli taittuu!

Sillä aikaa kun olin opettamassa ja Marko oli töissä, oli Mikaelin seurana Lydia-siivoojamme. Olemme näiden viikkojen aikana tavanneet hänet Mikaelin kanssa melkein joka päivä ja tulleet tutuiksi. Lydialla ei ollut mitään hätää Mikaelin kanssa: makoilivat sängyllä, katselivat telkkaria jne jne. Lydialla itsellään on kaksi tyttöä, joista nuorempi on 2,5 v. Tämän nuoremman hän on kyllä joutunut lähettämään vanhempiensa luokse muutamaksi kuukaudeksi, sillä hänellä ei ole mahdollisuutta viedä tyttöä hoitoon täällä...Lydia kyllä maksaa tytön koulumaksut, kuten vanhemmankin tytön. Lisäksi hän huolehtii edesmenneen sisarensa tyttärestä, joka asuu vanhempien luona.

Tänään jätin Mikaelin pariksi tunniksi yksin päiväkotiin. Olin puhunut asiasta jo eilen sekä tänään aamulla muutamaan kertaan ja Miuku tuntui tajuavan mistä on kyse, sillä hän roikkui minussa koko aamun...Olin hänen kanssaan koululla tunnin verran kunnes päätin että on aika lähteä. Itkuhan siitä tuli (Miukulle)...Odottelin oven takana n. 5 min kunnes itku kuitenkin loppui ja lähdin hyvillä mielin Minnan luokse ja pariin kauppaan. Tunnin kuluttua sain koululta tekstiviestin, jossa sanottiin että Mikael ei enää itke ja kaikki on hyvin! :) Mukavasti tehty opettajilta!

Illan päälle juhlistimme vielä perjantaita ja kävimme Lavingtonin ostarilla syömässä ihanat pihvit ja Miukulle pottumuusia ja pari makkaraa. Pojat hakivat vielä konditoriasta kakut kotiin jälkkäriksi, nam! Nyt sulatellaan ruokia ja valmistaudutaan henkisesti huomiseen Scandinavian Sports Day:hin. Se on pohjoismaalaisten välinen urheilukilpailu, jossa leikkimielisesti kilpaillaan useassa lajissa. Marko on ilmoittautunut jalkapalloon, lentopalloon ja juoksuun. Minä katson paikanpäällä mikä on meininki ja osallistun tarpeen mukaan johonkin. Voittamaan kai sitä lähdetään? En kai voi mennä töihin jos on hävitty ruotsalaisille...?!