Pesänrakennusta ja ensimmäiset vieraat

Viikko on vierähtänyt talon sisustusta suunnitellessa ja tavaroita ostellessa. Sekä selvitellessä paperisotaa, joka liittyy asunnon vuokraamiseen...Ongelmanahan on lähinnä se, että Marko on täällä edelleen työmatkalla eikä työmatkalaisen oleteta vuokraavan asuntoa vaan asuvan hotellissa tms. Vuokrasopimus pyöri Etelä-Afrikassa muutamia päiviä Nokian lakimiesten luettavana eikä siitä oikeastaan sittenkään tullut selvää. Joku sopimus kuitenkin saatiin, missä Nokia on vuokraaja, mutta ei kuitenkaan maksa pyydettyjä 5 kk:n vuokria etukäteen. Markolla menikin melkein yksi työpäivä etsiessä maksutapaa tuhansien eurojen vuokran maksuun. Toive oli, että summan olisi voinut maksaa Visalla pankissa, mutta eihän nämä pankkiasiat nyt niin helppoja ole! Marko yritti maksua neljässä pankissa tuloksetta, kunnes luovutti ja teki kansainvälisen tilisiirron netissä. Tässä ongelmana taas on hitaus, eli pääsemme muuttamaan vasta kun raha on siirtynyt vuokranantajan tilille. Maksu suoritettiin eilen ja nyt sitten vaan odotellaan.

Kiertelimme kauppoja ja etsimme halvimpia hintoja kodinkoneille ja astioille päiväkausia, mutta loppujen lopuksi päädyimme Nakumattiin melkein kaikissa hankinnoissa. Kodinkoneet otettiin läheltä Karenista, jolloin kuljetus tuli halvaksi. Astioita taas löytyi parhaiten länkkäreiden alueelta Westgatesta. Olen ihmetellyt kun hotellin pesukone pesee todella huonosti eikä anna valita kuumaa vettä. Syyksi paljastui, että suurimmassa osassa pesukoneita voi valita vain kylmällä vedellä pesun. Otimme kotiin nyt vähän kalliimman mallin, jossa saa käyttää myös lämmintä vettä. Olemme päässeet jo talolle muutamana päivänä mittailemaan ja tarkastelemaan tiluksia ja eilen toimitettiin myös kodinkoneet ja osa huonekaluista. Taloa on myös siivottu kiinteistövälittäjän puolesta kaksi päivää rakennuspölyistä ja pian siellä alkaa näyttää mukavalta.

Huonekalujen valmistumista on jännitetty ja käyty aina välillä tsekkaamassa John-puusepän pajalla miltä työ näyttää. Olemme olleet oikeastaan iloisesti yllättyneitä työn jäljestä. Ruokapöytä ja tuolit ovat tosi kauniit, mitä nyt kuudesta tuolista 4 linkkaa. Puutarhakalusteet ovat hyvät ,samoin kuin kolme pylvässänkyä, joihin saa laitettua sääskiverkot kiinni. Vielä puuttuu Mikaelin korkea tuoli ja sohvat, joista edellisen olemme nähneet ja todenneet hyväksi. Yksi sohvasetti sai sitten kyllä erityisesti Markolta aika kovan tuomion. Totta on, että se on oikeastaan aivan hirveän ruma...Yleensäkin ompelun jälki on usein todella huonoa! Tilaamamme verhotkin oli ommeltu aika vinoon. Marko lyhennytti housujaan joku aika sitten ja pyysi lyhentämään tuuman (2,5 cm). No, housut lyheni 10 cm. Semmoista.

Eilen ja tänään olen ollut talolla Martha-tytön kanssa laittelemassa paikkoja kuntoon. Martha on 20v sairaanhoitajaopiskelija ja meidän house maid-kandidaatti. Palkkasimme hänet nyt 2 vkon koeajalle. Muuten varmasti oikein mukava ja reipas, oma-aloitteinen ja lapsirakas tyttö, mutta ruoanlaittotaito hieman huolestuttaa. Olen yrittänyt selittää millaisia ruokia syömme, mutta aika kaukana ne ruoat ovat tavallisen kenialaisen ruokapöydästä. Marthalla, kuten kaikilla tapaamillani kenialaisilla on tarinansa kerrottavana. Eikä ne tarinat yleensä ole kovin mieltäylentäviä. Marthan vanhemmat ovat työttömiä. Isä on ollut töissä mutta saanut potkut juopottelun vuoksi. Ja juopottelu vain jatkuu vaikka rahaa ei ole. Isä on myös väkivaltainen humalapäissään ja Martha pelkää äitinsä puolesta. Hänellä on 15-vuotias veli joka on yläkoulun ensimmäisellä luokalla. Veljen koulu kestää vielä 4 vuotta. Martha joutui keskeyttämään omat sairaanhoitajan opintonsa, sillä oli veljen vuoro opiskella. Martha tyoivoo kuitenkin voivansa jatkaa opintoja, kun veli on päässyt koulusta. Äiti yrittää tienata ruokarahoja myymällä kanaa ja riisiä kodin lähellä. Marthan työ meillä olisikin varmasti koko perheelle tärkeä asia. Täällä on tapana, että jos joku saa opiskeltua ja hankittua hyvän ammatin, jakaa hän tuloistaan suurimman osan apua kaipaaville sukulaisille. Ja sukuhan on laaja. Luulen, että Marthankin perhe saa apua joltain sukulaiselta. Miten muuten he pärjäisivät?

Tänään Martha siis tiskasi uudet astiamme ja järjesteli keittiötä sillä aikaa kun minä silitin 50 m verhoja. Olipa hommaa. Onneksi puutarhuri/huoltomies Jobilla ei ollut juurikaan muuta puuhaa, vaan hän autteli minua ripustamaan verhot paikoilleen. Päivähän siinä hurahti ja lopulta kaikki verhot olivat jossain ikkunassa. Ihan kivan näköistä alkaa olla, vaikka talossa on siis vasta verhot ja osa huonekaluista.

Äsken tuli tekstiviesti lentokentältä, että matkaharmooni on tullut tullista läpi! Samoin kuin Anna-Maija ja Pertti, eli mummi ja ukki! Marko ja Steve lähtivät vähän myöhässä hakemaan heitä, sillä arvelimme heillä kestävän aika pitkään, ennen kuin pääsevät viisumi/passijonosta ja saavat matkatavaransa. Mutta kohta siis toivotamme heidät tervetulleiksi tänne hotellille. Toivotaan, että päästään asumaan taloon vielä tällä viikolla!