Koulumatkalla ruuhka oli tänään kovempi kuin eilen. Yksi syy siihen oli hidastelevat autot ja väentungos erään pienen kaupan/pajan vieressä. Ajattelin ensin, että kyseessä on liikenneonnettomuus, mutta Steve-kuski oli heti ajantasalla ja selitti mistä oli kyse. Ihmiset seisoivat ringissä ja ringin keskellä makasi osittain palanut miehen ruumis. Toinen käsi oli hakattu poikki ranteen kohdalta ja vaatteet oli revitty tai ne olivat palaneet. Mies oli varas, johon väkijoukko oli käyttänyt oman käden oikeutta kuten täällä on tapana. Nokian turvallisuusmies puhui meille tästä asiasta ja antoi ymmärtää ettei välttämättä kannata huuttaa "varas" jos joku vie laukun tai kameran. Seuraukset ovat yleensä kauheammat kuin tarve vaatisi. Vielä koululta takaisin tullessakaan ei poliisi ollut tullut paikalle vaan mies makasi edelleen kiinnostuneen väkijoukon keskellä.
Poliisien toiminta ei täällä ole aina kovin arvostettavaa. Marraskuussa tässä lähellä tunkeuduttiin erääseen taloon ja ryöstäjät ottivat talon omistajan mukaansa hakeakseen rahaa pankkiautomaatilta. Omaiset saivat tehtyä hälytyksen ja poliisi katkaisi Ngong Roadin ja asettui odottamaan ryöstöautoa. Tämä ei heille kuitenkaan riittänyt vaan poliisit päättivät hoitaa homman loppuun aseilla. Laukauksia ammuttiin lukuisia sillä seurauksella, että kaikki autossa olleet kuolivat, mukaanluettuna ryöstön kohteeksi joutunut mies.
Steve-kuskilla oli kerrottavanaan myös tarina viime vaalien jälkeisten mellakoiden ajalta. Steven tytär, silloin 10v, oli sisäoppilaitoksessa Kisumussa, Pohjois-Keniassa. Steve lähti hakemaan tytärtään kotiin kalliisti lentäen, sillä maanteille ei ollut asiaa. Kisumussa Stevelle selvisi että koulun oppilaat oli evakuoitu Kampalaan, Ugandaan. Hän ei saanut kiinni opettajia (katolisia nunnia) mutta matkusti Kampalaan etsimään tytärtään. Vasta muutaman päivän kuluttua hän löysi tytön paikallisen katolisen koulun suojista ja he palasivat lentäen Nairobiin. Voi kuvitella mikä huoli vanhemmilla on ollut tyttärestään. Sitä tarina ei kerro mistä rahat lentolippuihin saatiin. Todennäköisesti sukulaisilta.
Oma päiväni jatkui varas-tragedian jälkeen iloisemmissa merkeissä. Ensinnäkin Mikael jäi kouluun iloisesti vilkuttaen ja itse hain levollista mieltä hotellilla järjestetyltä joogatunnilta. Lydia-siivoojamme oli myös tuonut meille torilta toistakymmentä tomaattia ja samanverran isoja banaaneja hintaan 1,5 €! Huomenna on ilmeisesti tulossa mangoja, nam. Kävimme vielä Steven kanssa lähistöllä "mitumbassa" eli kirpparilla. Länsimaista käytettyinä tuodut vaatteet, kengät, lakanat jne oli järjestetty myyntitiskeille valtavalle alueelle. Jokainen tiski oli keskittynyt tiettyyn tuotteeseen ja vaatteet oli hyvin esillä. Ne oli silitetty ja pesty ja kengät oli lankattu ja siistitty todella hyvään kuntoon. Lähinnä katselin lakanoita ja keittiötarvikkeita uuteen taloon. Mukaan tarttui tusina henkareita 2€ ja raastinrauta 1.5€. Tuonne täytyy mennä paremmalla ajalla katselemaan vaatteita ja kenkiä. Ehdin jo plokata parit aivan uuden näköiset Converset!
Päivään mahtui vielä pakolliset uinnit ja kylvyt Mikaelin kanssa ja banaanikakun leivontaa. Noita banaaneja nyt sitten riittää joten voi olla että kakkua tulee tällä viikolla vielä toisenkin kerran!
Onpas ikävää joutua todistamaan tuollaista. Vähän samanlaisen käsityksen sain Moshissa, kun kävimme nuorisovankilassa vieraana, että sinne joutuvat välillä jopa ihan syyttömät nuoret, mutta toki osa oli ihan tarkoituksella varastanut jotain, että pääsisi pois kadulta ja vankilaan. On se niin eri meininki, kuin täällä meillä ja itsensä kovettaminen aiheuttaa varmasti teillekin siellä päänvaivaa, kun kauemmin siellä asutte ja näette yhtä sun toista meidän oikeustajua vastaan sotivaa.
VastaaPoistaHaleja!
t. marjo