Päiväkoteja ja paniikkinappuloita

Viime päivät ovat kuluneet minulla lähinnä musaterapian lopputyön parissa. Huomenna pitää palauttaa työ ja loppurutistus on käynnissä. Muuten arki on lähtenyt taas käyntiin, eli Marko aloitti työt ja me Mikaelin kanssa puuhastellaan kotosalla. Miuku alkaa kyllä kaivata jo muutakin seuraa kuin äiti sekä myöskin hieman virikkeellisempiä ympäristöjä kuin tämän hotellin laatoitettu piha-alue.

Niinpä siis eilen ajelimme (minä ajoin) ympäri Karenia usemman tunnin ajan ja kävimme tutustumassa neljään eri päiväkotiin. Osa tuntui hyvin akateemisilta jo heti ensimmäisistä elinvuosista lähtien ja toisissa taas oli boheemimpaa. Mukavimmalta tuntui kaikista lähimpänä tulevaa taloamme oleva Waldorf-school joka on Steiner-pedagogiikkaan painottuva päiväkoti ja koulu. Se oli pieni yksikkö ja piha-alue oli luonnonmukainen ja rauhallinen. Valitettavasti näyttää siltä, että kaikki paikat ovat kuitenkin täynnä eikä Miuku pääsisi aloittamaan siellä kuin vasta helmikuun lopulla. Toinen ihan ok vaihtoehto johon pääsisi heti ensi viikolla oli Hillcrest-koulun Forestcrest Early Years päiväkoti. Tämä taas oli suuri yksikkö, jossa oppilaita oli päiväkodista lukioon. Toki pienten puoli oli vähän erikseen. Hieman kyllä epäilyttää tuo brittiläinen opetussuunitelma ja pientenkin puolella varsin koulumaiselta tuntuva meno. Toisaalta Miukulle voisi tehdä hyvää kuri ja järjestys! ;) Katsotaan miten asia etenee. Olisi hyvä saada hoitopaikka aika pian, sillä minunkin työni alkaa todennäköisesti ensi viikolla. Toisaalta päiväkodissa tunnutaan olevan ainoastaan aamupäivisin (9-12.30) jonka jälkeen sitten mennään kotiin päiväunille. Omat tuntini taas ovat iltapäivisin, joten joku hoitaja pitäisi olla sitten kotona siihen aikaan.

Nokian turvallisuustarkastaja on nyt käynyt talollamme ja tehnyt turvallisuussuunnitelman. Ensinnäkään hän ei suosittele meidän muuttoamme vielä pariin viikkoon, sillä taloalueella ei ole vielä varageneraattoria (hälytysjärjestelmän päällä pysyminen sähkökatkon aikana), sähköaita ei ole vielä päällä ja portinvartijat ovat kuulemma pienessä pöllyssä koko ajan..:) Sähkökatkoja tosiaan on vähän väliä mm viime yönä useampi tunti ja totta on, että portilla on vielä hieman epäilyttävän näköisiä hemmoja vahdissa. Lisäksi turvallisuustarkastaja asennuttaa taloon hälytysjärjestelmän, kaksi paniikkinappulaa, rautaoven makuuhuoneiden ja eteisen väliin mahdollisia ei-toivottuja sisälletulijoita varten sekä vaatehuoneeseen rautaoven, jotta sinne voi viime tilassa paeta jos esim yöllä tulle tunkeilijoita...Huh huh! Kuulostaa aika hurjalta! Vaikka välillä kyllä aina kuulee kuinka taloihin on murtauduttu öiseen aikaan ja turvaoven taakse on jouduttu pakenemaan.

Katsotaan miten asiat etenevät. Tänään käymme vielä Karenin Montessori-päiväkodissa ja Marko yrittää painostaa Steiner-päiväkodin henkilökuntaa ottamaan Miukun jo aiemmin. Ja ehkäpä tarkastamme vielä yhden vuokratalon lähistöltä...Se on kyllä 200-300 € kalliimpi kuin tämä nykyiseksi suunniteltu.

Minun sosiaaliset piirini sen kun kasvavat! Suomi-koulun opettaja Outi Alanne soitteli ja kutsui kylään ensi viikolla. Ehdotti heti myös lenkkikaveriksi, sillä he asuvat saman kadun varrella kuin me tulevaisuudessa (toivottavasti...). Ja vielä kyseli haluanko mukaan kouluyhdistyksen hallitukseen ja Kenya-Finns-yhdistykseen. No, mikäpä sen sopivampaa hommaa kotirouvalle! Katostaan mihin kaikkeen ensi viikolla sitten lupaudun. Outi opettaa 1-9 lk:lle suomalaislapsille Suomea kerran viikossa koulupäivien jälkeen. Oppilaita on yhteensä toistakymmentä.